Pelihousuista ja liikenteestä

Isäntä oli repiä pelihousunsa eilen. Kävi nimittäin niin, että saaremme ehkä ylivoimaisesti ärsyttävin ilmiö eli liikenne oli taas kerran niin pahasti sekaisin, että se meni rauhallisemmankin suomalaisen miehen hilseen sietokyvyn yli.

Liikenne, tuo pirullinen jokapäiväinen (paitsi usein sunnuntaisin ja hindujumalien selkien takana skuggassa ajettaessa) koettelemus oli polttaa miehen viimeisenkin varapäreen aasialaisen korvikkeen. Ei ollut edes lounasaika tai koulujen loppumisajankohta, jolloin tiet yleensä ovat sumpussa triljoonista Hiace-pakuista, jotka kyyditsevät lapsosia koteihinsa. Oli vain hetki päivästä jolloin kaikki, jotka tiellä liikkuivat pysähtyivät – ilman mitään selkeää saatika järkevää syytä – ja isäntä oli motissa.

”Liian monta idioottimaisesti kulkuneuvoillaan käyttäytyvää ihmistä liikenteessä yhtä aikaa”, oli isännän yksiselitteinen tulkinta asiasta. Matemaattisia kaavoja ei tähän analyysiin tarvittu.

Tästä aiheesta voisi – ja tullaan varmasti – kirjoittamaan siihen kuuluisaan hamaan loppuun saakka. Sillä valitettavasti rasittavuudellaan megalomaanisiin mittasuhteisiin paisuva liikenne-ilmiö saarellamme ei tule poistumaan. Niin suureen ihmeeseen ei usko kukaan. Ei auta itku eikä hammasten kiristys. Meinaan kokeiltu on sitäkin.

Niin ja loppujen lopuksi isännän pelihousuille ei käynyt kuinkaan, lähinnä siksi ettei hänellä ole pelihousuja. Housuja hänellä kuitenkin on.

Varapäreitä voisitte kyllä laittaa Suomesta tulemaan. Ei näistä aasialaisista korvikkeista ole mihinkään.