Palkankorotuspaineita

Kun Suomessa valmistaudutaan eduskuntavaaleihin kohukirjapaljastuksin ja toinen toistaan huimimmin vaalilupauksin, pähkäillään meidän saarella palkankorutuspaineiden alla. Suomessa kun puoluejohtajat vaalihumalassansa lupailevat kuka minkin kokoisia veronalennuksia, sosiaalietuuksien korotuksia ynnä muuta kivaa, meillä päin poliitikot keskittyvät vain oleelliseen ja tärkeimpään eli itseensä.

Nimittäin, ihan tässä hiljattain parlamentin edustajat kaikessa (epä)viisaudessaan ja selkeästi henkisesti tasapainottomassa tilassaan menivät ja korottivat omia palkkojaan. Kun tavallinen alemman tason virkamies – joita heitäkin on täällä väkilukuun verraten eniten maailmassa eli ts. liikaa – saivat keskimäärin 6-15 prosentin palkankorotukset, laittoivat kansanedustajat ministerien palkkoihin hiukan enemmän kai vaarallisen (lue: älyllisesti taannuttavan) työn lisää. Korotus oli näet 210 prosenttia. Ministerien avustajat jäivät nuolemaan näppejään saaden tyytyä ”vain” 165 prosentin palkankorotukseen.

Parhaan potin keräsi kuitenkin taas kerran, kukas muukaan, kuin presidentti itse. Hänen vaatimaton palkantarkistuksensa johti 300 prosentin palkankorotukseen.

Että notta. Siinä Tarzallekin mallia.

Fiksumpaa ajoa

Luinpa taas tässä päivänä eräänä saaremme liikennettä koskevan uutisen pätkän, jonka otsikko lupasi paljon mutta antoi loppujen lopuksi juuri niin vähän kuin mitä syvällä sisimmässäni epäilinkin. Nimittäin. Kun otsikossa seisoo, että ajaminen saarellamme muuttuu ”fiksummaksi” nostaa se viilipyttymäisemmänkin täällä asuvan ulkomaalaisen kulmakarvat varovaisen toivonriemukkaana kysymysmerkkisesti kohoasentoon.

Otsikon osuttua silmääni ajattelin sekunnin sadasosan ajan, että josko ihmeet tosiaan maailmassa olisivat esim. joulun kunniaksi mahdollisia ja saarelaiset olisivat tulleen järkiinsä tämän liikenne-nimisen vitsin suhteen täällä. Tarvetta olisi nimittäin kaiken parantamiseen mitä liikenteeseen täällä liittyy alkaen autoilijoiden ajotaidoista ja -käyttäytymisestä, autojen ja teiden kuntoon sekä rekisterien ja arkistojen ylläpitoon.

Mutta kuten odottaa saattoi pilvilinnani sortui jo noin 0.274 sekunnin kuluttua otsikon lukemisesta. Uudistus jolla uutisjutun mukaan ajamisesta tulisi ”fiksumpaa” mutta jolla ei oikeasti ole varsinaisen ajamisen kanssa mitään tekemistä oli, että saarelaisten ajokortit uudistuvat digiaikaan sopiviksi ja oikein biometrismäisesti. Huraa, huusivat kaikki saarelaiset taputtaen iloisina karvaisia käsiään vaikka eivät ymmärtäneetkään mitä sanat digi tai biometrinen tarkoittaa.

Seuraavaksi soisin suurten harhaanjohtajien tekevän jotain OIKEASTI liikennettä parantavaa tahi edistävää. Esim. kääntämällä tiet oikein päin tai kieltämällä autoilun kokonaan muilta kuin oikein autoa käsitteleviltä ihmisiltä eli ulkomaalaisilta.

Siihen ei biometriä tarvita. Ei edes tavallista metriä.

Teillä tietämättömillä

Saareltamme kun poistuu ei koskaan tiedä mitä kotona odottaa, kun sinne palaa, tai onko ylipäänsä kotia minne palata, jos se on vaikka palanut. Nimittäin. Täkäläisen terrorismin vastaisen lain puitteissa, joka hiljattain hönkäistiin jälleen henkiin, saavat viranomaiset pistää matalaksi minkä tahansa mökin, jos katsoo sen vaarantavan kansallisen turvallisuuden. Samalla saavat huutia liian uskaliaat journalistit ja uutistoimitukset, jotka eivät halua noudattaa hallituksen propagandistista, sensuurin sävyttämää linjaa.

Ja sanomattakin on selvää, että Asian laidan ottaman rikkumattoman kriittisen linjan takia on vaatimaton journalisti-tiimimme pureskellut kyntensä verille asti asian osalta jo kauan aikaa sitten peläten katon menevän pään päältä minä tuokiona hyvänsä. Näin ei kuitenkaan ole vielä käynyt ja painokoneemme saavat paahtaa sataa totuuden paljastamiseksi edelleen.

Sen sijaan, uuden vuoden yllätyksenä monien tyhjien lupauksien jälkeen oli täällä kyllä tiet laitettu niin sanotusti uusiksi. Sen saimme karvaasti kokea esimmäisenä liikennöintipäivänämme 2007. Nimittäin. Jotkin kaupungin pääkadut oli yllättäen ja pyytämättä muutettu yhdensuuntaisiksi, turvallisuussyistä. Kenen turvallisuuden, on kansallinen mysteeri.

Asiasta ei tietenkään virallisesti tiedotettu kansaa millään tavalla etukäteen kartoin tahi havainnekuvin tai edes tieluetteloin. Pari kuukautta ennen tempausta kyllä lehdissä julkaistiin mitä erilaisempia spekulaatioita, vedonlyöntejä ja versioita potentiaalisista uusisista liikennejärjestelyistä mutta arvailun varaan jäi mikä niistä olisi se oikea. Nyt kun mietin asiaa niin ei varmasti mikään. Hyväuskoisen kansan harhauttamiseksi ne vaan tehtiin. Pysyvätpähän alamaiset nöyrinä.

Että kun ruuhkia ei muuten saada aikaiseksi niin pistetään koko sydeemi uusiksi kaikkien autoilijoiden harmiksi, päänvaivaksi ja harhauttamiseksi. Kyllä se siitä. Ajallaan ajellaan. Teillä tietämättömillä.

Yleismaailmallista

Ja niin mikäkö? No joulu. Ja kaikki siihen liittyvät hässäkät koristeita, kynttilöitä, kuusia ja pukkia myöden. Ei sitä moni uskoisi mutta kolmella eri mantereella joulukuussa pyrähtäneenä ja asiaan perehtyneenä voin sanoa, että kyllä niin on että näin on.

Häkellyttävintähän tässä löydöksessä on se, että monet Euroopassa tai ainakin Suomessa mieltävät joulun vain kristittyjen juhlaksi Jessen synttäreitähän silloin juhlitaan. Vaan eipä niin tee esim. Thaimaan buddhalaiset tai meidän saaren buddhalaiset, hindut tai muslimit joita enemmistö täällä on. Paikallisessa supermarketissamme oli pihalle pystytetty oikein joulumaailma, joissa myytiin jos minkälaista killutinta, hörhellystä ja kimaltelevaa palloa. Ja joulukuusimyyjät ilmestyivät joka jouluiseen tapaansa parvekkeemme alapuolelle neljä päivää ennen joulua myymään ”kuusiaan”. Tai siis lähinnä sypressin näköisiä hassusti harottavia puunkuvatuksia. Ja kaupaksi ne kävi. Sadoittain.

Kaiken kaikkiaan en tiedä olenko missään nähnyt sellaista jouluhässäkkää ja hösellystä kuin Aasiassa. Ei edes koko maailman materialismin ja krääsän kehto, mekka, alku ja juuri eli Ameriikan Yhdysvallat, jossa kaikilla lapsilla on viisi pleikkaria, soivia leluja, paljon karkkia ja vähintään kolme ponia ja koiranpentu, vedä vertoja tälle kohinalla nousevalle maailman kolkalle.

USA:ssa joulumeininki oli miltei pateettisen latteaa verrattuna Aasialaisten joulukrääsämassahurmokselle. Ei vedä vertoja jenkkien joulukadut esim. muslimilais-hindulais-buddhalais-taolaisen Singaporen joulukadun valo-koriste-musa-spektaakkeli-humulle. Ei lähellekään. Ja meidän saaremme piskuisessa pääkaupungissa oli jouluista letkuvaloa vedetty ympäri kaupunkia enemmän kuin jenkit sitä koskaan edes pystyy tuottamaan. Energiapulasta viis.

Vielä kun saisi näille jannuille taottua edes yhden yksinkertaisen joulufaktan päähän:

Santa is from FINLAND, not from ENGLAND!

Copy right – Kopioi oikein

Meidän saarella piratismi kukoistaa. Siis tekijäinoikeuksien rikkominen pääkallolippu salossa. Tietenkin. Kaikki järjen-, logiikan- ja varsinkin lainvastainenhan täällä toimii kyllä. Mikään oikeasti hyödyllinen tahi tärkeä tai oikea sen sijaan ei.

Piratismia ilmenee jokapuolella. On kopion kopion kopiosta kopioituja CD-levyjä, DVD-levyjä, merkkivaatteita, lautapelejä (kyllä – mm. leikkaa-liimaa versio Monopolista) mutta myös laiton (rojaltiton) maailmankuulujen julkkisten naamojen käyttö mainoksissa. Sinänsä sievää ja riskitöntä sillä todennäköisyys, että esim. leidit J. Aniston tai C. Zeta-Jones tai heidän agenttinsa eksyisivät tämän jumalan hylkäämän saaren sellaisiin arveluttaviin kortteleihin, joissa moisia kuvia näkyy on häviävän pieni.

Tuota pientä ehkä älynväläyksen häivähdyksen omaavaa keksintöä lukuun ottamatta piratismin laatu on täällä kuitenkin juuri mitä kaikki muukin. Ala-arvoista. En jaksa muistaa olenko koskaan saanut nauttia esim. virheettömästä piraatti-DVD-elokuvasta ilman, että hermo menee alituisen kuvan pät-pät-pätkimisen, huonon äänen laadun tai tekstityksen s-ek-av-u-ude-n takia.

Pliis siis. Vieno pyyntö teille kaikki piratistit. Kopioikaa oikein! Copy right!

Viekää vaan tuhkatkin pesästä

Taas on saaremme viranomaiset osoittaneet jo maagisiin mittasuhteisiin paisuneen kykynsä puuttua kaikkiin maailman asioihin niitä edistämättömällä tavalla. Sensuurin, sodan, surkeiden poliitikkojen ja poliisien lisäksi saimme hiljattain taas konkreettisen esimerkin sumeasta päätöksenteosta täällä.

Kun yöunetkin on jo viety niin ryövättäväksi jää enää vain lasten lelut. Nimittäin. Viranomaiset ovat nyt kaikessa viisaudessaan päättäneet, että kauko-ohjattavien lelujen (autot, veneet, lentokoneet) tuonti saarelle on tästä edes kiellettyä. Niitä kun kuulemma voidaan käyttää pommien kauko-ohjailemiseen!?!

Ja lelukauppiaat puivat nyt epä-tyytyväisinä karvaisia nyrkkejään. Varsinkin näin vuoden parhaimman/pahimman ostossesongin alla.

Ja meidän isännän keltainen kauko-ohjattava Mini lähti nyt lukkojen taa, korpi kuusen kannon alle talsi nimisen ö-mapin salatallelokeroon. Sillä ei enää ajella kuin öisin pimeässä hissun kissun, pimennysverhojen takana, kun naapurit eivät ole kotona.

Eihän täällä enää öisin muutakaan tekemistä ole... tai no.

Parasta aikaa

Pohjanmaan syystulvien, keski-Euroopan selittämättömien sähkökatkosten, Suomen EU-puheenjohtajuuden, Itämerellä törttöilevien sikojen, Hämeenlinnan karhun ja yleisen apatian sivuvaikutusten johdosta on Asian Laitakin hiljentynyt lähestyvän ensimmäisen adventin edellä. Kirjaimellisesti ei blogillamme ole käynyt edes tuulenvire muutamaa kuuliaista lukijaa lukuunottamatta.

Nyt ei kuitenkaan voi saaremme paatuneinkaan suomalainen asukas olla pitämättä suutaan supussa ja näin hiljaisuus rikottanekoon.

Nimittäin. Se jos mikä kismittää hermoheikkoista ulkomaalaista täällä, kun yöunet keskeytetään. Yö kun on sitä keskiarvoltaan kaikista hiljaisinta ja mielenrauhalle parasta aikaa täällä aikaerosta, flenssusta ja kulttuurishokista (kyllä vielä kolmen vuoden jälkeen!) kärsivälle ulkomaanelävälle. Tai niinhän sitä luulisi.

Mutta ei. Sitäkin rauhaa pitää päästä häiritsemään. Yöllä ja luvatta. Kun jo muutenkin stressiä pukkaa. Ja varsinkin silloin alkaa pinnan palaminen olla suositeltua päiväannosmäärää korkeammalla, kun unet keskeytetään lailla seuraavalla.

Parvekkeemme alla alkaa joikaamaan paikalliset "mitkä-lie-lahkolaisten-älä-mölö-musakit". Yllättäen ja pyytämättä niin kuin Jäätteenmäelle aikoinaan presidentinkanslian faksit. Siinä ei paljon naarata talon isäntää eikä varsinkaan talon ajoittain hurjapäistä emäntää, kun parvekkeemme välittömässä läheisyydessä sijaitseviin kaupungin yleistarkoitettuihin kajareihin miinoitetaan tätä mediataatio-musaa kaikkien kaupunkilaisten "iloksi". Viis kellonajasta.

Aihe ei sinänsä ole uusi. Vain "muutaman" kerran on tarkoin varjeltuja uniamme häiritty tällä jumalan, Allahin, Krishnan, Buddhan, KongFutsen, ties minkä muun jumal-hahmon ja kohta kai kansankin tai ainakin ulkomaalaisten hylkäämällä saarella. Sen verran kotirauhan häirinnän rikkomisen puoleen menee tuo monen desibelien verran liian kovan musakinsoitto, ettei siihen pitkäpinnainen härmäläinenkään näet totu. Koskaan.

Menee meikäläisen Wash&Go’uttoman hilseen yli miksi pitää kotipuitossamme sessioita pitävien joikaajien muiden rauhaa häiritä. Miksi pitää tuputtaa omaa uskontoaan, musiikkimakuaan /-mauttomuuttaan muille. Antaisivat meidän jo muutenkin heikkohermoisten olla rauhassa. Edes yöllä.

Sillä sehän on parasta aikaa. Nukkuminenhan on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Tällä menolla tosin siitä ei kyllä rikastumaan pääse. Velan puolelle taitaa mennä.

Laina-liiveissä

Jösses. Olin lentää pyrstölleni höyhenet pöllyten, räpylät melkein kanalan kattokruunua viistäen, kun luin suomalaisten rauhanturvaajien koettelemuksista Afganistanissa. Pahaksi on päässyt, kun paikaliset poliisit mahdollisesti omien lisäksi ammuskelee päin näköä pimeässä. Vaikka niinhän amerikkalaisillekin käy kait harvese päivä ympäri maailmaa.

Mutta eipä siinä ollutkaan vielä kaikki. Sillä nyt on suuren kansan tietoisuuteen tuotu seikka, joka pistää suomenhevosenkin korvat luimuun. Nimittäin. Suomalaisten "rauhan"-(häilyvä käsite kyllä tänä päivänä Afganistanissa)-turvaajien varusteet ovat sen verran huonolla tolalla, että ovat pojat nyt joutuneet liivejä lainaamaan muilta. Eikä tässä vielä kaikki, sillä lainaajina on kaikkien mahdollisten kandidaattien joukosta ruotsalaiset ja norjalaiset!

Henkilökohtaisesti en uskalla ajatella seurauksia. Korvissa soi rauhanturvaaja Hietasen legendaariset sanat: ”Tattis. No kyl mää täl pärjän puol vuat. Kiitoksi vaan kauhian pal!”

Marski varmasti kääntyy nyt haudassaan ja on kuuluisan puolukkaryyppynsä tarpeessa.

Isänmaallisena ihmisena ehdotan, että tämän pula-ajan selättämiseksi suurkeräys aloitettakoon poikiemme hyväksi. Tavoitteena liivit joka jannulle Itsepäisyyspäivään mennessä.

Siis varusteliivit. Niin tulihan se selväksi?

Villi Länsi

Viime viikosta lähtien on tiedotusvälineet tarjonneet erityisen kutkuttavaa uutisviihdettä pitkästyneelle veteraatikko-asianlaitalais-kaltaiselle. On ollut hykerryttävää seurata Suomen länsinaapurin uuden keltanokka-hallituksen sähellystä, selittelyjä ynnä muita edesottamuksia.

Tasavallan Mittaisen Vanhasen tekstari-"kohu", Saarelan (ex. Karpela os. Vienonen melk. Niinistö) siipan lapsukset, ja Meri-Kukka vs. Leena taistot kalpenee hurrien toilailujen rinnalla.

Ruatsin tuore TV- ja radiopolitiikasta vastaava ministeri ei ollut maksanut TV-lupamaksuja 16 vuoteen ja oli samaan syssyyn palkannut pimeää kotiapua… Ja erosi.

Kauppaministeri oli niin ikään palkannut pimeää työvoimaa ja vaalikiireisiin vedoten unohtanut myös mainita veroilmoituksessaan osaketuloja... Ja erosi.

Samaa temppua odotetaan nyt maahanmuuttoministeriltä, joka sairasteluun vedoten linnottautui kotiinsa kolmen päivän ajaksi tehdäkseen come-backin tänään. Oli varmaan tuoreeseen ministeriin iskenyt julkisuuden kipeyden aiheuttaama vaiva. Mietin vaan, että mitenköhän herra ministeri on saanut kolme päivää kulumaan neljän seinän sisällä. Varmaan katselemalla telekkaria... luvatta.

Jos nyt jotain lieventävää asianhaaraa pitää yrittää löytää niin mainittakoon, että loppujen lopuksi ihmisiä ne poliititkotkin ovat.

Ruotsalaisista en kyllä tiijä.

Risa-passi

Nyt otti ohraleipä meikäläisellä. Nimittäin. Vanha passi otti ja hajosi. Reissussa rähjääntyy, niinhän sitä sanotaan mutta että passikin nyt otti ja heitti lusikan nurkkaan. Mutta odottaahan sitä saattoi onhan passi Setec:n taattua hajoavaa Risa-mallia. Ja "jo" kolme vuotta sillä on ikää.

Tyypillistä. Juuri kun passien voimassaoloaika lyheni huomattavasti ja niiden uudet turvattomuus-ominaisuudet tulivat käyttöön.

Lisäksi tällä jumalan hylkäämällä saarellahan ei Suomella lähetystöä ole joten pahimmassa tapauksessa, passittomana, jään saarelle ikiajoiksi.

Siinä varsinainen painajainen pureskeltavaksi!

Matkustan ympäri maailmaa. Laukussa leipää ja Risa-passi vaan... Mutta jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan.

Beam me up, Scotty!

Piikittelyä

Luin hiljattain, että suomalaisilla on puutteelliset tiedot rokotteista. Lähes kolmannes ei osaa sanoa mitä rokotteita on saanut, kun taas 57 prosenttia suomalaisista ei tunne matkailijoiden perusrokotteita ollenkaan.

Kaikkien teidän puolustukseksi haluaisin sanoa, että ihmekkös tuo! Kun me isännän kanssa päätimme muuttaa Aasian laidalle, nykyiselle mutta ei toivottavasti pysyvälle kotisaarellemme, ei meillä ollut hajua saatika tietoa siitä piikkiviidakosta minkä joutuisimme ennen lähtöä kohtaamaan, silmätysten.

Oli hepatiitti A:ta ja B:tä, poliota, keltakuumetta, jäykkäkouristusta, kurkkumätää, lavantautia, japanilaista aivokuumetta (Kiinalaisesta puhumattakaan)... Kyllä siinä poloisen pää meni pyörälle ennen kuin piikkejä oli edes saatu esiin. Ja piikkikammoisen isännän piikkikammo ei ainakaan ottanut helpottaakseen. Sai lähinnä vankkaa lisävahvistusta.

Mutta kyllä siinä alkaa kuulkaa tuskanhiki kovempihermoisellakin puskea pintaan, kun piikittävä hoitsu ensimmäisen piikin jälkeen huolettomasti heittää: "Enää 15 jäljellä!"

Lisäseurauksena moisesta terävillä esineillä tökkimisestä on myös se, että meikäläisen rokotuspassissa on nyt enemmän merkintöjä kuin virallisessa passissa koskaan tulee olemaan.

Mutta ehkä kuitenkin parempi niin sillä pienen saaremme asujaimisto on osoittanut olevansa kohtalaisen kipeää porukkaa. Että tervetuloa vaan tropiikkiin asumaan!

Piikkimaton kautta.

Soutuveneellä Kiinaan

Sananvapauden rajoittamiseen ja muuhun saaren humpuukiin lopen kyllästyneinä päätimme isännän kanssa hiljattain lähteä hermojenlepuutusmatkalle saaren ulkopuoliseen maastoon. Matkamme kohteeksi valitsimme kaikkien maailman ihmisoikeusaktivistien ja sananvapauden puolestapuhujien suosikkimaan ja esikuvan eli Kiinan kansantasavallan.

Tuoreet viisumit passeissamme, posket innosta punaisina hehkuen läksimme matkaan. Ja mitä perillä odottikaan? Tässä käytännöllisiä vinkkejä Kinkkilään matkaa suunnitteleville:

(1) Kiinan muurin lisäksi ja hyvällä todennäköisyydellä paljon sitä ennen tulet törmäämään yhteen toiseen muuriin eli kielimuuriin. Sen ylittämiseen meikäläisen vähäisellä Kiina kokemuksella ei riitä juuri muu kuin sujuva käsien käyttö sekä mandariinin kielen sanakirja (lattari aakkosilla). Köysi ja muut kipuamisvälineet kannattaa jättää kotiin.

Kaiken kaikkiaan kinkkiläläisten englanninkielen taito oli melko surkeissa kantimissa. Varsinkin ajatellen tulevia kesäolympialaisia soisin sen olevan paremmalla tolalla. Ajattelen jo vain etukäteen kaikkia niitä englannintaidottomia kiinalaisia, jotka joutuvat painimaan amerikkalaisten turistien tuomien ongelmien kanssa – mandariiniksi. Siinä voi hermo mennä yhdellä jos toisella. Siis kiinalaisella.

He harvat, jotka englantia taitavat puhuvat niin sanotulla "lolex"-aksentilla. Lolex-merkkisiä kelloja Fellali-merkkisiä autoja oli Kiinassa vallan vain kaupan. Rolexista tai Ferrarista ei ainakaan Pekingissä tiedetty mitään.

(2) Auringon laskun aikaan ei Pekingin Tiananmenin Aukion pääportin seinällä olevan Mao ”Tse Tse” Tungin kuvan ja aukion kansallisen lipun tangon välisellä alueella pidä seisoskella. Muuten tulee sotilaat häätämään pois. Varsinkin ulkomaalaiset. (Nimim. Kokemusta on). Ja tuntien Kiinan armeijan kärkkään panssariautojen käytön Tiananmenin Aukiolla, on siirtyminen pois ko. alueelta suositeltavaa. (Nimim. Kokemusta ei onneksi ole mutta tarinaa on kuultu).

(3) Pekingistä lähtiessä (lentomakoneella) kannattaa viinaputelit pakata ruumaan meneviin laukkuihin. Missään koko lentokentällä ei kehoteta näin tekemään. Ei ennen kuin olet passintarkastuksen jälkeisessä turvatarkastuksessa (läpivalaisu), jossa moiset litkut takavarikoidaan mukamas olemassa oleviin mutta ilmeisesti vain kiinalaisten silmille tarkoitettuihin säädöksiin viitaten.

Hyvässä lykyssä, jos aikaa on, saa putelit kiikuttaa vielä lähtöselvitykseen ja laittaa ruumaan. Ja sitten ostaa matkajuomiset Tax-freestä. Sillä sieltä ostetut pullothan ovat tietenkin ok. Älkää kysykö mikä on logiikka moisen säännösten takana. Meni yli meikäläisen suomalaisen hilseen, joka ei mandariinista ota tolkkua.

(4) Yksin matkustamisesta pitäville vinkkinä: seuran voi jättää kotiin, jos siltä tuntuu sillä yksinäiseksi ei Kiinassa edes yksinmatkustava itseään tunne. Potentiaalista seuraahan löytyy miljardin verran.

Eikä sitten muuta kuin matkaan. Ni hao.

Postimerkki-harrastelijat

Saaremme ei ole vähään aikaan motivoinut Asian laidan taivaltajaa kirjoittamaan mitään tilanteesta täällä. Syynä siihen on surkeisiin, suoraan sanottuna masentaviin mittoihin viime aikoina päässyt asian hoito. Kaikki on retuperällä.

Yhtenä esimerkkinä asioiden säälittävästä tilasta – sieltä ”kesyimmästä” päästä – mainittakooon taannoinen postimerkki-episoodi. Nimittäin. Yhtäkkiä yllättäen viime viikolla tiedotti sanomalehdet aasialaisen elefantin kokoisin kirjaimin kansaa siitä, että postimerkit ovat saarelta nyt loppu. Slut. Finito totale.

Ja kun asiaa alettiin kaivella ja syyllistä etsiä – sillä sellainenhan aina pitää löytää vaikkei häntä siitä millään tavalla koskaan rangaistaisi – niin kaiken takana ei ollutkaan nainen vaan eräs ministeri, yllätys yllätys! Hän ei ollut yksinkertaisesti "muistanut" tilata merkkejä lisää.

Mutta mitäpä tällä saarella osattaisiin tehdä hyvin muuta kuin virheitä.

Ja kun postimerkkien saantimahdollisuutta pikana alettiin sitten paniikissa selvittelemään legioonan kokoisen saarelaisporukan kanssa – sillä vähempihän ei täällä riitä, olihan presidentilläkin vain 53 henkilöitymän kokoinen delegaatio muassaan viime viikon YK:n yleiskokouksessa – niin selvisi mm. seuraavaa: (i) jos postimerkkejä tilattaisiin yksityiseltä painotalolta valtion omistaman sijaan olisivat kustannussäästöt huomattavia; ja (ii) turvallisuustekijöiden (esim. vesileima yms.) sisällyttäminen merkkeihin on yksityiseltä painotalolta mahdollista mutta valtion painotalo – jota tähän mennessä on vain käytetty – ei sellaisia osaa tehdä.

Summa summarum. Postimerkkejä odotellessa nuoleskelemme ainoastaan näppejämme. Pullopostin lähetyksen ohessa.

Vaalivalmentautumista

Kuulimpa juuri, että eduskuntavaalihässäkkä on kaikkine kohahduttavine nimityksineen, pois jättäytymisineen ja ehdokasmetsästyksineen taasen polkaistu käyntiin Suomen niemellä. Lykkyä tykö vaan.

Uutimet informoivat, että toistaiseksi puolueet ovat julkistaneet vain vähän julkkiskandidaatteja, mutta lisää on tulossa. Osa puolueista pitää paikkoja nimenomaan julkkiksille auki. Merkki orastavasta epätoivosta?

Kovimman kaappauksen on tähän mennessä tiettävästi tehnyt Keskusta, joka sai listoilleen curling-maajoukkueen peräsimestä tunnetun Markku Uusipaavalniemen. HURAA!? Onkohan tämä merkki Keskustan akuutista arviointikyvyn vai mielikuvituksen puutteesta?

Mieltäni askarruttaa – yhtään Uusipaavalniemen luotsaaman joukkueeen saavutusta väheksymättä – mikä tekee tästä curling-gurusta Keskustan mielestä sopivan ellei verrattoman kansanedustajakandidaatin? Mikä on hänen pätevyytensä? Vastaukseksi EI käy olympiamitali, vertaansa vailla oleva rannetekniikka curling-kiven heitossa tai harjankäyttökyky, koska ne eivät paljoa budjettiriihessä lämmitä, eivätkä ne varmasti ratkaise pienituloisten, työttömien eikä syrjäytyneiden ongelmia. Ei edes Curling suurmaassa Kanadassa.

Jään innolla odottamaan Uusipaavalniemen vaaliblogin julkaisemista.

Harjailemisiin.