Laina-liiveissä

Jösses. Olin lentää pyrstölleni höyhenet pöllyten, räpylät melkein kanalan kattokruunua viistäen, kun luin suomalaisten rauhanturvaajien koettelemuksista Afganistanissa. Pahaksi on päässyt, kun paikaliset poliisit mahdollisesti omien lisäksi ammuskelee päin näköä pimeässä. Vaikka niinhän amerikkalaisillekin käy kait harvese päivä ympäri maailmaa.

Mutta eipä siinä ollutkaan vielä kaikki. Sillä nyt on suuren kansan tietoisuuteen tuotu seikka, joka pistää suomenhevosenkin korvat luimuun. Nimittäin. Suomalaisten "rauhan"-(häilyvä käsite kyllä tänä päivänä Afganistanissa)-turvaajien varusteet ovat sen verran huonolla tolalla, että ovat pojat nyt joutuneet liivejä lainaamaan muilta. Eikä tässä vielä kaikki, sillä lainaajina on kaikkien mahdollisten kandidaattien joukosta ruotsalaiset ja norjalaiset!

Henkilökohtaisesti en uskalla ajatella seurauksia. Korvissa soi rauhanturvaaja Hietasen legendaariset sanat: ”Tattis. No kyl mää täl pärjän puol vuat. Kiitoksi vaan kauhian pal!”

Marski varmasti kääntyy nyt haudassaan ja on kuuluisan puolukkaryyppynsä tarpeessa.

Isänmaallisena ihmisena ehdotan, että tämän pula-ajan selättämiseksi suurkeräys aloitettakoon poikiemme hyväksi. Tavoitteena liivit joka jannulle Itsepäisyyspäivään mennessä.

Siis varusteliivit. Niin tulihan se selväksi?

Villi Länsi

Viime viikosta lähtien on tiedotusvälineet tarjonneet erityisen kutkuttavaa uutisviihdettä pitkästyneelle veteraatikko-asianlaitalais-kaltaiselle. On ollut hykerryttävää seurata Suomen länsinaapurin uuden keltanokka-hallituksen sähellystä, selittelyjä ynnä muita edesottamuksia.

Tasavallan Mittaisen Vanhasen tekstari-"kohu", Saarelan (ex. Karpela os. Vienonen melk. Niinistö) siipan lapsukset, ja Meri-Kukka vs. Leena taistot kalpenee hurrien toilailujen rinnalla.

Ruatsin tuore TV- ja radiopolitiikasta vastaava ministeri ei ollut maksanut TV-lupamaksuja 16 vuoteen ja oli samaan syssyyn palkannut pimeää kotiapua… Ja erosi.

Kauppaministeri oli niin ikään palkannut pimeää työvoimaa ja vaalikiireisiin vedoten unohtanut myös mainita veroilmoituksessaan osaketuloja... Ja erosi.

Samaa temppua odotetaan nyt maahanmuuttoministeriltä, joka sairasteluun vedoten linnottautui kotiinsa kolmen päivän ajaksi tehdäkseen come-backin tänään. Oli varmaan tuoreeseen ministeriin iskenyt julkisuuden kipeyden aiheuttaama vaiva. Mietin vaan, että mitenköhän herra ministeri on saanut kolme päivää kulumaan neljän seinän sisällä. Varmaan katselemalla telekkaria... luvatta.

Jos nyt jotain lieventävää asianhaaraa pitää yrittää löytää niin mainittakoon, että loppujen lopuksi ihmisiä ne poliititkotkin ovat.

Ruotsalaisista en kyllä tiijä.

Risa-passi

Nyt otti ohraleipä meikäläisellä. Nimittäin. Vanha passi otti ja hajosi. Reissussa rähjääntyy, niinhän sitä sanotaan mutta että passikin nyt otti ja heitti lusikan nurkkaan. Mutta odottaahan sitä saattoi onhan passi Setec:n taattua hajoavaa Risa-mallia. Ja "jo" kolme vuotta sillä on ikää.

Tyypillistä. Juuri kun passien voimassaoloaika lyheni huomattavasti ja niiden uudet turvattomuus-ominaisuudet tulivat käyttöön.

Lisäksi tällä jumalan hylkäämällä saarellahan ei Suomella lähetystöä ole joten pahimmassa tapauksessa, passittomana, jään saarelle ikiajoiksi.

Siinä varsinainen painajainen pureskeltavaksi!

Matkustan ympäri maailmaa. Laukussa leipää ja Risa-passi vaan... Mutta jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan.

Beam me up, Scotty!

Piikittelyä

Luin hiljattain, että suomalaisilla on puutteelliset tiedot rokotteista. Lähes kolmannes ei osaa sanoa mitä rokotteita on saanut, kun taas 57 prosenttia suomalaisista ei tunne matkailijoiden perusrokotteita ollenkaan.

Kaikkien teidän puolustukseksi haluaisin sanoa, että ihmekkös tuo! Kun me isännän kanssa päätimme muuttaa Aasian laidalle, nykyiselle mutta ei toivottavasti pysyvälle kotisaarellemme, ei meillä ollut hajua saatika tietoa siitä piikkiviidakosta minkä joutuisimme ennen lähtöä kohtaamaan, silmätysten.

Oli hepatiitti A:ta ja B:tä, poliota, keltakuumetta, jäykkäkouristusta, kurkkumätää, lavantautia, japanilaista aivokuumetta (Kiinalaisesta puhumattakaan)... Kyllä siinä poloisen pää meni pyörälle ennen kuin piikkejä oli edes saatu esiin. Ja piikkikammoisen isännän piikkikammo ei ainakaan ottanut helpottaakseen. Sai lähinnä vankkaa lisävahvistusta.

Mutta kyllä siinä alkaa kuulkaa tuskanhiki kovempihermoisellakin puskea pintaan, kun piikittävä hoitsu ensimmäisen piikin jälkeen huolettomasti heittää: "Enää 15 jäljellä!"

Lisäseurauksena moisesta terävillä esineillä tökkimisestä on myös se, että meikäläisen rokotuspassissa on nyt enemmän merkintöjä kuin virallisessa passissa koskaan tulee olemaan.

Mutta ehkä kuitenkin parempi niin sillä pienen saaremme asujaimisto on osoittanut olevansa kohtalaisen kipeää porukkaa. Että tervetuloa vaan tropiikkiin asumaan!

Piikkimaton kautta.

Soutuveneellä Kiinaan

Sananvapauden rajoittamiseen ja muuhun saaren humpuukiin lopen kyllästyneinä päätimme isännän kanssa hiljattain lähteä hermojenlepuutusmatkalle saaren ulkopuoliseen maastoon. Matkamme kohteeksi valitsimme kaikkien maailman ihmisoikeusaktivistien ja sananvapauden puolestapuhujien suosikkimaan ja esikuvan eli Kiinan kansantasavallan.

Tuoreet viisumit passeissamme, posket innosta punaisina hehkuen läksimme matkaan. Ja mitä perillä odottikaan? Tässä käytännöllisiä vinkkejä Kinkkilään matkaa suunnitteleville:

(1) Kiinan muurin lisäksi ja hyvällä todennäköisyydellä paljon sitä ennen tulet törmäämään yhteen toiseen muuriin eli kielimuuriin. Sen ylittämiseen meikäläisen vähäisellä Kiina kokemuksella ei riitä juuri muu kuin sujuva käsien käyttö sekä mandariinin kielen sanakirja (lattari aakkosilla). Köysi ja muut kipuamisvälineet kannattaa jättää kotiin.

Kaiken kaikkiaan kinkkiläläisten englanninkielen taito oli melko surkeissa kantimissa. Varsinkin ajatellen tulevia kesäolympialaisia soisin sen olevan paremmalla tolalla. Ajattelen jo vain etukäteen kaikkia niitä englannintaidottomia kiinalaisia, jotka joutuvat painimaan amerikkalaisten turistien tuomien ongelmien kanssa – mandariiniksi. Siinä voi hermo mennä yhdellä jos toisella. Siis kiinalaisella.

He harvat, jotka englantia taitavat puhuvat niin sanotulla "lolex"-aksentilla. Lolex-merkkisiä kelloja Fellali-merkkisiä autoja oli Kiinassa vallan vain kaupan. Rolexista tai Ferrarista ei ainakaan Pekingissä tiedetty mitään.

(2) Auringon laskun aikaan ei Pekingin Tiananmenin Aukion pääportin seinällä olevan Mao ”Tse Tse” Tungin kuvan ja aukion kansallisen lipun tangon välisellä alueella pidä seisoskella. Muuten tulee sotilaat häätämään pois. Varsinkin ulkomaalaiset. (Nimim. Kokemusta on). Ja tuntien Kiinan armeijan kärkkään panssariautojen käytön Tiananmenin Aukiolla, on siirtyminen pois ko. alueelta suositeltavaa. (Nimim. Kokemusta ei onneksi ole mutta tarinaa on kuultu).

(3) Pekingistä lähtiessä (lentomakoneella) kannattaa viinaputelit pakata ruumaan meneviin laukkuihin. Missään koko lentokentällä ei kehoteta näin tekemään. Ei ennen kuin olet passintarkastuksen jälkeisessä turvatarkastuksessa (läpivalaisu), jossa moiset litkut takavarikoidaan mukamas olemassa oleviin mutta ilmeisesti vain kiinalaisten silmille tarkoitettuihin säädöksiin viitaten.

Hyvässä lykyssä, jos aikaa on, saa putelit kiikuttaa vielä lähtöselvitykseen ja laittaa ruumaan. Ja sitten ostaa matkajuomiset Tax-freestä. Sillä sieltä ostetut pullothan ovat tietenkin ok. Älkää kysykö mikä on logiikka moisen säännösten takana. Meni yli meikäläisen suomalaisen hilseen, joka ei mandariinista ota tolkkua.

(4) Yksin matkustamisesta pitäville vinkkinä: seuran voi jättää kotiin, jos siltä tuntuu sillä yksinäiseksi ei Kiinassa edes yksinmatkustava itseään tunne. Potentiaalista seuraahan löytyy miljardin verran.

Eikä sitten muuta kuin matkaan. Ni hao.