Postimerkki-harrastelijat

Saaremme ei ole vähään aikaan motivoinut Asian laidan taivaltajaa kirjoittamaan mitään tilanteesta täällä. Syynä siihen on surkeisiin, suoraan sanottuna masentaviin mittoihin viime aikoina päässyt asian hoito. Kaikki on retuperällä.

Yhtenä esimerkkinä asioiden säälittävästä tilasta – sieltä ”kesyimmästä” päästä – mainittakooon taannoinen postimerkki-episoodi. Nimittäin. Yhtäkkiä yllättäen viime viikolla tiedotti sanomalehdet aasialaisen elefantin kokoisin kirjaimin kansaa siitä, että postimerkit ovat saarelta nyt loppu. Slut. Finito totale.

Ja kun asiaa alettiin kaivella ja syyllistä etsiä – sillä sellainenhan aina pitää löytää vaikkei häntä siitä millään tavalla koskaan rangaistaisi – niin kaiken takana ei ollutkaan nainen vaan eräs ministeri, yllätys yllätys! Hän ei ollut yksinkertaisesti "muistanut" tilata merkkejä lisää.

Mutta mitäpä tällä saarella osattaisiin tehdä hyvin muuta kuin virheitä.

Ja kun postimerkkien saantimahdollisuutta pikana alettiin sitten paniikissa selvittelemään legioonan kokoisen saarelaisporukan kanssa – sillä vähempihän ei täällä riitä, olihan presidentilläkin vain 53 henkilöitymän kokoinen delegaatio muassaan viime viikon YK:n yleiskokouksessa – niin selvisi mm. seuraavaa: (i) jos postimerkkejä tilattaisiin yksityiseltä painotalolta valtion omistaman sijaan olisivat kustannussäästöt huomattavia; ja (ii) turvallisuustekijöiden (esim. vesileima yms.) sisällyttäminen merkkeihin on yksityiseltä painotalolta mahdollista mutta valtion painotalo – jota tähän mennessä on vain käytetty – ei sellaisia osaa tehdä.

Summa summarum. Postimerkkejä odotellessa nuoleskelemme ainoastaan näppejämme. Pullopostin lähetyksen ohessa.

Vaalivalmentautumista

Kuulimpa juuri, että eduskuntavaalihässäkkä on kaikkine kohahduttavine nimityksineen, pois jättäytymisineen ja ehdokasmetsästyksineen taasen polkaistu käyntiin Suomen niemellä. Lykkyä tykö vaan.

Uutimet informoivat, että toistaiseksi puolueet ovat julkistaneet vain vähän julkkiskandidaatteja, mutta lisää on tulossa. Osa puolueista pitää paikkoja nimenomaan julkkiksille auki. Merkki orastavasta epätoivosta?

Kovimman kaappauksen on tähän mennessä tiettävästi tehnyt Keskusta, joka sai listoilleen curling-maajoukkueen peräsimestä tunnetun Markku Uusipaavalniemen. HURAA!? Onkohan tämä merkki Keskustan akuutista arviointikyvyn vai mielikuvituksen puutteesta?

Mieltäni askarruttaa – yhtään Uusipaavalniemen luotsaaman joukkueeen saavutusta väheksymättä – mikä tekee tästä curling-gurusta Keskustan mielestä sopivan ellei verrattoman kansanedustajakandidaatin? Mikä on hänen pätevyytensä? Vastaukseksi EI käy olympiamitali, vertaansa vailla oleva rannetekniikka curling-kiven heitossa tai harjankäyttökyky, koska ne eivät paljoa budjettiriihessä lämmitä, eivätkä ne varmasti ratkaise pienituloisten, työttömien eikä syrjäytyneiden ongelmia. Ei edes Curling suurmaassa Kanadassa.

Jään innolla odottamaan Uusipaavalniemen vaaliblogin julkaisemista.

Harjailemisiin.

Veitsen terällä

Hei rakkaat ääniradion katsojat. Luova tauko Asian laidalla on nyt ohi ja virityskuva jälleen ruudussa pelkän lumisateen sijaan. Päänaukaisuna ohessa pieni knoppitieto maailman kaikkivoipaisimmasta (siis omasta mielestään) kansasta ja heidän ilmiselvästä itsetunnon puutteestaan kaikesta uhoamisesta, sapelien kalistelusta ja maailman rauhan järkyttämisestä huolimatta.

Nimittäin. Luotettavat lähteet tietävät kertoa, että USA:ssa lähes viidennes kansasta tahtoo kauneusleikkaukseen. [Sikäli tieto ei hätkäytä. Tulos on odotettava. Sen tietää kaikki amerikkalaisia peilin kautta katsoneet ihmiset.] Innokkaimmin leikkaukseen suhtautuvat kuulemma nuoret aikuiset, naiset ja länsirannikolla asuvat. [Onkohan Vaasalaisilla samanlaisia tuntemuksia?] Plastiikkakirurgiaan on kuitenkin turvautunut vasta 10 prosenttia amerikkalaisista.

Kysymys herää mihin loput 15 prosenttia turvautuu. Kotikonsteihin? Siirtotyövoimaan? Vaiko TV-Shoppiin?