Maatiedottomuutta

Uutisista luin hiljattain, että Yhdysvaltain nuorisolla on suuria vaikeuksia maantiedossa (kaiken muun lisäksi). Vain yksi neljästä 18 - 24-vuotiaasta löytää kartalta Indonesian, Israelin tai Iranin. Oma maakin on outo noin puolelle: hampurilaiskansalta ei luonnistu New Yorkin ja Ohion osavaltioiden kartalle sijoittaminen. Kiinan sijainnin valtaosa nuorisosta tietää, mutta kiinalaisten arvellaan puhuvan äidinkielenään englantia. (Mitäpä muutakaan.)

Minullehan tällainen uutinen ei tule yllätyksenä. Jo vuosia sitten huomasin jenkkinuorison ontuvan maantiedon taidon tai siis taitamattomuuden ja täyden tiedottomuuden. Ensinnäkin aikoinaan eräs jenkkilästä Suomeen aikova vaihto-oppilas kandidaatti tiedusteli minulta (pokkana) onko Suomessa televisoita ja farkkuja!?! Eihän meillä. Näköradioita ja verrrarihousuja vaan.

Toisella kertaa, USA:n maaperällä eräässä lokaalissa videovuokraamossa vieraillessani minua pyydettiin kirjautumaan asiakasrekisteriin voidakseni alkaa keräämään vuokrausetuuksia. Rekisteröitymiskaavakkeessa kysyttiin kotiosoitetta, johon tunnollisesti kirjoitin osoitteeni Suomessa. Tietojani koneelle syöttävä, kaavaketta tavaileva vuokraamon asiakaspalvelija kääntyi hetken perästä puoleeni hiuksiansa haroen, kysyen: ”Missäs osavaltiossa tuo FINLAND sijaitsikaan?”

Kuin alleviivauksena yllämainitsemaani, tuore Newsweek-lehti kantaa pilakuvaa, jossa opettaja USA:laisessa koulussa kysyy täydeltä luokalliselta oppilaita: ”Kuka teistä osaa näyttää kartalta missä Irak on?” Eturivissä istuva poika viittaa ja vastaa kysymyksellä: ”Mikä on kartta?”

I rest my case.

Herra Humala

Tiedättehän kaikki Herra Humalan? Ei. Herra Humala ei ole verestäväsilmäinen, sarvipäinen viinan henki, joka tuijottaa sinua vastaan peilistä sunnuntai-aamuisin. Myöskään hän ei ole kuvitteellinen satuhahmo aikuisväestölle suunnatussa koomisvivahteisessa mutta moraalisesti opettavaisessa sarjakuvasarjassa alkoholin liikakäytön seurauksista. Ainakaan tietääkseni.

Herra Humala on Perun presidentinvaalien kärkiehdokas. Hän on Hugo ”The BOSS” Chavezin tuleva uusi hengenheimolainen, joka aikoo antaa piut paut Pussin pojalle ja hoidella potut pottuina jenkkien kanssa.

Peruna lajikkeita on Perussa muuten niin monta erilaista, että menin aikoinaan laskuissa sekaisin. Jatkoin kuitenkin syömistä.

Terveisiä vaan tutuille sinne.

Neljäskymmenesensimmäinen kerta se toden sanoo!

There’s no business like show business. Näillä sanoilla voisi kiteyttää menneen viisu-euforisen viikonlopun jälkeiset tunnelmat. Lordin monsterispektaakkeli sai Euroopan ja Eurooppa-Wanna-be kansat polvilleen ja miltei kaikki härmäläiset onnesta sekaisin muutamia tosikoita lukuunottamatta. Leijonatkin karjuivat kanukit kumoon Hard Rock Hallelujah’n tahdissa sunnuntaina Riikassa. Ruotsin Carola sai jäädä Ateenassa nuoleskelemaan näppejään ja Tom Tom Tom kääntyi haudassaan. Kyllä nyt kelpaa olla rinta rottingilla ja erilaisesti ylpeä. Päätä en minä ainakaan laita pensaaseen enkä paperipussiin niin kuin eräs häpeästä hyperventiloiva kommentaattori YLE:n sivuilla.

On positiivista, että yhä enenevässä määrin rasismin, muukalaisvihan ja vähemmistövastaisuuden riivaamassa Euroopassa ihmiset äänestivät näinkin oudon ja erilaisen biisin, bändin ja maan voittajaksi. Toivottavasti se kertoo kasvavasta suvaitsevaisuudesta vaikkakin myös todennäköisesti protestista massajeejeepopmusiikkia vastaan. Sitä paitsi, se kuka ottaa Euroviisut niin vakavasti ettei kestä Lordin voittoa sitä tikulla silmään. Silloin kannattaa lakata seuraamasta koko viisuja. Ylipäänsä televisiota ei kannata avata saatika omistaa.

Iloista on kuulla, ettei Lordin pojilla ole viisumenestys ainakaan vielä noussut sinisristi-silinteriin. YLE informoi näet, että Tomi Putaansuu oli vedonnut Suomen mediaan ja kansaan, jotta yhtyeen jäsenet saisivat mennä rauhassa kotiin ja saunaan. Prioriteetit tuntuu olevan kohdallaan.

Eipä tähän voi muuta kiteyttää kuin AC/DC:tä lainaten:

It’s a Long Way to the Top If You Wanna Rock’n Roll!!!

Meinaan 41 vuoden pituinen matka.

Maailman pisin

Tiedättekö mikä on Taumatawhakatangihangakoauauotamatea-turipukakapikimaungahoronukupokaiwhenuakitanatahu? Minä tiedän, koska olen nähnyt Taumatawhakatangihangakoauauotamateaturi-pukakapikimaungahoronukupokaiwhenuakitanatahun. Jaa mikäkö Taumatawhakatangihangakoauauotamateaturipukakapiki-maungahoronukupokaiwhenuakitanatahu on? No, Taumatawhakatangihangakoauauotamateaturipukakapikimaunga-horonukupokaiwhenuakitanatahu on paikka tai paikannimi. Taumatawhakatangihangakoauauotamateaturipukakapikimaunga-horonukupokaiwhenuakitanatahu on Uudessa-Seelannissa. Taumatawhakatangihangakoauauotamateaturipukakapiki-maungahoronukupokaiwhenuakitanatahu tarkoittaa tai paremminkin kertoo kuta kuinkin, vajaavaisesti suomennettuna Maori päällikkö Tamateasta ja hänen huilun soitostaan. Kotikielenään maoria puhuvat voitte lisätä tähän _________________________ .

Kateeksi ei käy Taumatawhakatangihangakoauauotamateaturi-pukakapikimaungahoronukupokaiwhenuakitanatahun posteljoonia, joka joutuu tavallisten kirjeiden ja korttien sijaan raijaamaan ladon seinän kokoista postia kun pienempiin ei kotikylän paikan nimi mahdu.

Ja kaikki huusivat…

Jos Afrikka on sarvikuonojen maa niin kuin Eput väittää niin Auts!-raalia on väistämättä silloin kenguruiden maa. Taannoisella kaakon ja lounaan väliin suuntautuneella toivio-matkallamme kohtasimme näet näitä otuksia harvase päivä pilvin pimein. Ennen em. kaukaiselle mantereelle päätymistäni en ollut villeimmissäkään eläinkuvitelmissani uskonut näitä loikkareita olevan niinkin paljon.

Vaikka Kössiin emme törmänneetkään niin serkut ja kummin kaimat kyllä tulivat tutuiksi. Jossain tapauksissa melkein liiankin. Kengut ovat parhaimmillaan/pahimmillaan nimittäin kohtalaisen uteliasta porukkaa, ainakin paikoissa jossa me loikimme. Liikennehazarditekijä ne ovat myös pahimmasta päästä. Ensimmäisen kymmenen läheltä piti tilanteen jälkeen en enää ihmetellyt miksi karjarautoja näkyi myös paikallisissa kottikärryissä.

Koska blogimme saaman tiedon mukaan Macropussien (lat.) metsästys on Auts!-raaliassa kielletty, on niiden yli ajo ilmeisesti ainut olemassa oleva kaatotapa. (Eläinaktivistit älkööt vaivautuko nousemaan barrikaadeille – tämä ei ole puollustus tahi suuntaan tai toiseen kannanotto asian tiimoilta.)

Toisaalta, kun oikein ajattelee niin se selittää miksi Auts!-raaliassa on niin eriskummallisen rumia – lähinnä mittasuhteettomuuksiin pidennettyjä (lie mistä kompleksista sekin juontaa juurensa...) – autoja niin paljon. Kuka nyt nätillä autolla haluaa noinkin kohtalaisen kokoisen eläimen yli ajaa – ei kukaan. Kiesien rumuudesta voi olla tosin montaa mieltä. Tiedän, että meidän isäntä on sitä päinvastaista kuin minä. Mutta mitäpä tuosta sillä tärkeintä on se, että me kaikki...

... katsomme nyt kengurun loikkaa sillä blogimme on löytänyt sen!

Tami-Bra

Matkoilla sitä törmää kaikenlaiseen...




















Uusinta uutta lintuinfluenssan torjuntaan! Suoraan WHO:n laboratoorioista!

Tami-Bra suojaa sateella ja ukonilmalla, karkottaa hyttyset ja paparazzit, sisältää povitaskun ja on tehokkaampi kuin tärpätti.

Osta heti sillä tipusi on sen arvoinen!

Joka viidennen Tami-Bran ostajalle näppylähanskat kaupan päälle!

Tahdon olla sulle hyvin hellä

Arvoisat katsojat. Jalkojenheiluttelu lomatunnelmissa on nyt loppu slyt. Palmut eivät enää huoju eivätkä banjot soi. Tanssi susien kanssa ja uinti delfiinien kera on ohi. Tulivuori on kiivetty. Benji-hyppy hypätty. Ja henki kulta edelleen tallella. Nyt olen taasen sorvin ääressä ja se on 442 meilin pituinen.

Sillä aikaa kun te selvitätte vappuhöyryisiä päitänne ja minä yritän saada selkoa matkamuistiinpanoistani koettaen tehdä niistä painokelpoista tavaraa, ajattelin lämmitellä yleisöä tällä viihteellisellä "herkkupalalla".

Kiitokset vinkistä menee Montrealiin asti. Ei tule koti-ikävä ei.