Oikeustajuttomuutta

Apropoo eilinen sekä muutaman viikon takainen juttuni. Luulin uudestaan joutuneeni ennen aikaisen aprilli-pilan kohteeksi – sitä on liikkeellä varsinkin iltahämärällä laajoilla peltoaukeilla – eilen kun uutisia tavailin. Saaremme presidentti, jota siis syytettiin muutama kuukausi sitten korruptiosta ja jota jopa yritettiin hät-hätää tutkia on saanut nyt korvaukseksi 5,000 ameriikan rahaa siitä hyvästä, että poliisit tohtivat näitä epäilyjä aikoineen tutkia oikein maistraatin luvalla.

Se on kyllä hyvä. Siis presidentin kannalta. Allekirjoittanut taas ei voi kuin puulla päähän lyötynä ihmetellä, että miten tässä nyt näin kävi. Ennen kaikkea, koska presidentin rahastoon luovutettuja varoja OIKEASTI löydettiin hänen yksityiseltä tililtään. Ja nyt hän siis korkojen lisäksi kerää rahaa siitä hyvästä, että meni näin tekemään eli toisin sanoen hänet oikeastaan palkittiin tästä selkeästi väärästä teosta.

Meni kyllä usko tähänkin jannuun, jos se ei ollut vielä mennyt. Itse hän paasaa oikeudellisen valtion puolesta ja sitten tekee näin. Kuinka kukaan voi kuvitella, että tavallinen rivikansalainen tällaisen episodin jälkeen (a) kunnioittaa presidenttiä; (b) kuuntelee mitä hänellä on sanottavana; tai (c) ottaa hänet tosissaan, kun mies itse näyttää tälläistä epäesimerkillistä esimerkkiä? Ja sitten ihmetellään, että miten kansa on niin paatunutta, hapattunutta ja läpeensä mätää. Kukaan kun ei katso peiliin, varsinkaan maan ylin johto presidenttiä myöten.

Kieroutunutta on oikeustaju täällä päin maailmaa. Tämän perusteella vaikuttaa totisesti siltä, ettei saaren presidentillä tunnu olevan minkäänlaista häpeän tajua.

Kiinaan saisi mennä oppiin.

Sosialistinen kunnian ja häpeän taju

Kiina se on oikea hyveellisyyden kehto. Siellä on nimittäin moraalin kohotuskampanja meneillään. Pekingissä, jota YLE:n eilisen luonnehdinnan mukaisesti voisi kutsua Aasian Pariisiksi – ei siksi, että siellä olisi monia vuosia sitten rakennettu ruma terästorni tai keskivertoa kookkaampi betonikaari vaan siksi, että Pekingissä ihmiset ovat töykeitä ja itseriittoisia – on ihmisiä opetettu tavoille. Tuleva kesäolympialaisten isäntäkaupunki on rohkaissut kansalaisia välttämään roskaamista ja olemaan tuleville kisavieraille ystävällisiä.

Kiinan kielellä edellä mainittu tarkoittaa ”sosialistista kunnian ja häpeän tajun” iskostamista ihmisten jääräpäihin. Kuullostaa mahtipontiselta, kohtalaisen alentavalta ja varsin vanhoilliselta. Mutta siis vain ilmeisesti kuullostaa, sillä eiköhän kinkkilässä elellä jo vuotta 4704 tai niillä hujakoilla.

Mistäköhän tänne saataisiin samaa sosialistista kunnian ja häpeän tajua? Voisikohan ne lähettää pikana Kiinasta? Meinaan sitä tarvittaisiin melko kipeästi.

Haku päällä

Luulin nukkuneeni pahasti eli noin kuusi päivää pommiin ja joutuneeni todistamaan aprilli-pilaa – melko epäonnistunutta sellaista kylläkin – lukiessani aamulla päivän uutisia netistä. Ei. Uskomatonta ei ole, että Matilla on Ilta-Sanomien mukaan ”haku päällä” sillä täytyyhän pääministerinkin joskus relata eikä halonhakkuulla varmasti pureta kaikkia viran tuomia paineita. Lähinnä ja ainoastaan minua kummastuttaa pääministerimme turhan kärkäs tapa suhtautua kaikkeen ja varsinkin itseensä ja ottaa kaikki niin kamalan vakavasti.

Mielestäni asiassa on menty noin 3,8 kilometriä liian pitkälle ja kärpäsestä tehty uusimmalla geenimanipulaatiotekniikalla härkänen, kun IS:n jutun tiimoilta jo pohdiskellaan onko Vanhasen yksityiselämän suojaa loukattu. Suojan rikkomisen määrittämisessä on kuulemma asiaintuntijoiden mukaan otettava huomioon pääministerin asema ja tiedon merkittävyys yhteiskunnallisesti!!! Että vaikuttaako tekstari-kohu Suomen kauppataseeseen, EU-puheenjohtajuuteen, tuloeroihin, ulkopolitiikan linjaukseen, pohjanmaan kevättulviin tai UPM:n irtisanomisiin?

Veikkaan vahvasti, että ei.

Kaiken maailman kilpailuja

Olin luullut, että rakas – vaikkakin tällä hetkellä minulle hyvin kaukainen – kotimaani Suomi olisi maailman eriskummallisten kilpailujen luvattu maa. Ehkä näin on vieläkin mutta uskoni moiseen joutui hienoiselle koetukselle taannoin.

Sinänsä tätä kunniaa on vaikea kuvitella suotavan millekään muulle maalle, sillä onhan meillä pitkät traditiot tällä alalla ja monta outoudessaan mittaamattomiin suhteisiin nousevaa kilpailutapahtumaa. Kesyimmästä päästä mainittakoon Saunomisen MM-kisat ja Suopotkupallon MM-kisat, ja kaikkihan Galapagossaaria myöten ovat kuulleet tietysti Eukonkannon ja Saappaanheiton MM-kisoista.

Nyt on kuitenkin maailmalla ilmennyt ainakin yksi lajikategoria, joka mielestäni vetää vertoja jopa kahdelle viimeksi mainitsemalleni Suomalaisen innovaation tuloksena syntyneelle lajille. Nimittäin: Ulkohuussi-ralli. Kyllä. Kuulolaitteessanne ei ole vikaa-vikaa-vikaa. Ameriikan raitilla harrastetaan moista kisailua, jossa motorisoimattomien tiimien oikeasti pitää kuljettaa ulkohuussia pyttyineen päivineen tietyn pituinen rata. Asiaan perehtyneen tutkijaryhmämme saamien vahvistamattomien tietojen mukaan huussin liikuttamisen tulee tapahtua jonkinmoisten jalasten päällä, koska kyseessä on (tietenkin !?) talviurheilulaji.

No oli miten meni. Älkäämme hävetkö ettemme itse ole moista keksineet. Suomella on kuitenkin Nykäsen Matti ja Välituntiliikunnan Maailmanennätys. Olkaamme niistä ylpeitä.

Hammasta ulkoiluttamassa

Kerran kuussa saarellamme vietetään täyden kuun päivää. On varmasti sanomattakin selvää, että nämä mollotus-päivät ovat pyhiä eli useimmille vapaapäiviä. Melkein kaikki ja AINA ainakin julkisen sektorin työntekijät pitävät silloin rokulia. Mitenkäs muutenkaan tämä maa killuisi Eniten Juhlapyhiä Maailmassa-listan kärkipäässä ellei johtopaikalla Maailman Tehottomin Julkinen Sektori-listan lisäksi. Moista kyseenalaista kunniaa muuten edistää myös kätevästi se, että jos ja kun ko. kuutamopäivä sattuu viikonlopulle saavat julkisen sektorin peukaloiden pyörittäjät seuraavan maanantain vapaaksi noin niin kuin ”hyvitykseksi”. Mistä hyvästä, en ole vielä keksinyt.

Mutta palatakseni itse aiheeseen. Minä pidän näistä em. päivistä yleensä ja siksi, että silloin tavanomainen kannibalistinen liikenne on olematonta ja autolla matkustaminen miltei miellyttävä kokemus, josta voi selvitä hengissä. Yleensä näinä päivinä saatan myös parvekkeellamme seisoessani kuulla omat ajatukseni kymmenien tuhansien pakokaasuja syytävien autojen äänitorvien ja tuhansien jo parhaat kilometrinsä 30 vuotta sitten nähneiden bussien jurmuttavien moottorien sijaan. Bonuksena voi kuutamopäivinä joskus spotata ronsun tai 37 sillä kärsäkkäät kuuluvat saarellamme olennaisena osana ko. pyhien juhlintaan.

Jottei uskottavuuteni katoaisi totaalisesti ja tämä menisi aivan ylettömäksi suitsutukseksi niin mainittakoon nyt kuitenkin se, etteivät kaikki tämmöiset pyhät ole todellakaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Kotipuistossamme näet kuutamopäivinä kokoontuu joukoittain uskovaisia erinäisiin hartaus- ja meditaatiohetkiin.

Minulle ei ole vielä auennut miten ko. tilaisuudet edistävät millään tavoin ihmisten (i) mielenrauhaa; ja (ii) henkistä tasapainoa, sillä meidän kotonamme ne ovat lähinnä kaukainen haave tällaisina päivinä. Puistosta kantautuva meditaatioon jollain tavalla liittyvä joilaus saa näet ikkunalasimme helisemään ja herkät mielemme järkkymään. Joikaus on nimittäin kätevästi mutta meidän kannaltamme pirullisen salavihkaisesti tuotu miltei parvekkeellemme asti kaiuttimien avulla, joita on ripoteltu puiston läheisyyteen ja yleensä jopa korttelien päähän puistosta. Viis siitä ettei läheskään kaikki puiston ympärillä asuvat ihmiset kuulu ko. meditaatioporukan uskontoryhmään ja kokee moisen meluamisen lähinnä kotirauhan häirintänä.

Puistojoilauksen lisäksi kaupungilla ilmenee joskus myös juhlakulkueita, jotka – arvannette kai – pysäyttävät vähäisemmänkin liikenteen vähintään vartiksi ja yleensä kolmeksi. Tämä tapahtuu, jos ei muuten niin autoilijoiden kiusaksi ja koska liikennepoliisit eivät osaa hoitaa hommaansa tai ovat ymmärtäneet toimenkuvansa väärin – liikenteen sujuvan etenimisen sijaan he kokevat missiokseen tehdä siitä mahdollisimman hankalaa.

Eilen oli jälleen kerran täyden kuun päivä. Kun minä muutaman muun onnettoman EI julkisen sektorin työntekijän kera huhkin töissä kuin pieni eläin papereitani ahkerasti siirrellen, oli kaupungilla kuutamopyhään sopivaa aktiviteettia. Siellä nimittäin ulkoilutettiin hammasta.

Ei, näytössänne ei ole vikaa. Porukat hilasivat juhlakulkueessa täkäläisille uskovaisille tuiki tärkeää ja suunnattoman arvokasta hammas-pyhäinjäännöstä ympäri kaupunkia. Sinänsä tämä on melko epätavallista, sillä hammas on yleensä visusti lukittuna erään kaukaisen temppelin ovien taa eikä sitä pääse näkemään kukaan (joka herättää luonnollisesti kysymyksen onko ko. hammasta edes olemassa mutta jääköön tämän pohdinta toiseen kertaan).

Hampaan – oli se sitten pyhä tai ei – ulkoiluttaminen saattaa joillekin lukijoille kuullostaa koomiselta. Ja niin kai se onkin. Mutta mitä on odotettavissa maassa, jossa jouluaattona 2003 juhlistettiin munkin paistoa sillä aikaa, kun me ainoastaan joulupukkiin uskovat pohjois-eurooppalaiset yritimme väkisin suljettujen ovien ja avattujen lahjapakettien takana epätoivoisesti viettää joulua. Enkä munkilla tarkoittanut nyt sokeroitua tai kuorrutettua taikinamötikkää vaan oranssiin kaapuun pukeutunutta mies-merkkistä tietyssä uskossa olevaa henkilöä.

Se pistää miettimään. Tai sitten ei.

Munkkipossu on muuten suosikkikahvileipäni.

Voiteluaineista parhain

Nyt se on mustaa valkoisella mikä on tiedetty jo pitkään mutta jonka kaikki haluavat kiistää tai kieltää tällä saarella. Ainakin tähän vääryyteen syyllistyneet tai mitään siitä tietävät. Ja tämän taudin nimihän on KORRUPTIO.

Hiljattain julkaistun, saaren korruptiota tutkivan komission raportin mukaan maan julkisen sektorin henkilöstöstä arviolta 68 prosenttia on sotkeutunut lahjontaan ja korruptioon. Toisin sanoen kaksi kolmesta virkamiesnaishenkilöstä täällä vetää välistä oli se sitten rahaa, oravannahkoja, etuuksia, autoja tai kattopeltejä.

Ja hyvät naiset ja herrat, taas sokerina kahvikupposenne pohjalla: Julkisen sektorin Pääluottamusmies ja hänen osastonsa ovat ”esimerkillisellä” tavalla eturivissä moisessa puuhastelussa. Tästä johtuen on luottamusmies nyt ymmärrettävästi kohtuullisen pahassa luottamuspulassa. Valitettavasti minulla ei riitä teetä eikä sympatiaa moiselle retkulle.

Ehkä allekirjoittanutta hiertää kaikista eniten tässä tapauksessa se, että kaikki pimitetyt tai välistä vedetyt rahat ovat köyhiltä eli varoja kaikista eniten tarvitsevilta pois. Julkisen sektorin Pääluottamusmiehen pimittämien rahojen olisi nimittäin kuulunut mennä köyhien opiskelijoiden kouluavustuksiin. Sen sijaan heppuli kustansi niillä ajoneuvoja ja ulkomaankoulutusreissuja itselleen ja alaisilleen.

Valitettavasti tämä on vain jäävuoren huippu tai pisara meressä. Oikeat isot kalat uiskentelevat edelleen vapaissa vesissä. Presidenttiä itseänsä syytettiin jälleenrakennusrahojen kanavoimisesta satojen tuhansien taalojen/eurojen edestä omalle tililleen juuri ennen viime marraskuun presidentinvaaleja. Asiaa ei aikanaan korruptiokomission tutkinut, koska se olisi saattanut vaikuttaa vaalitulokseen, eli hänen valituksi tulemiseensa! (Selittäkää minulle tämä logiikka!!!) Ja nyt kai kaikki ovat jo moisen unohtaneet.

Paitsi minä. Ja minä en edes äänestänyt.

Kuka ampui Kaisaniemen?

Jouduin hieraisemaan unihiekkaisia korviani ja höristämään silmiäni kahteen pilkku kolmeen kertaan eilen aamulla luettuani YLE24 uutispalvelimelta otsikon :

Kaisaniemen ampuja on yhä karkuteillä.

Minä en edes ollut tiennyt, että Kaisaniemi oli ammuttu.

Kyseessä on poliisin alustavien tietojen mukaan kuulemma mustasukkaisuusdraama. Niin siinä käy, kun kiintyy liiaksi johonkin paikkaan. Tai sukkiin.

Huonosti käyttäytyvät lähettiläät

Toissa päivän lehden mukaan presidentti aikoo irtisanoa joukon ulkomailla palvelevia saaren lähettiläitä. Ovat mokomat kuulemma rötöstelleet ja muuten huonosti käyttäytyneet jossain nimeltä mainitsemattomissa maissa. Valituksia on tullut useista eri länsivalloista. Tämän lisäksi on ilmennyt ettei ko. lähettiläillä ole kohdemaissaan oikein mitään järkevää tekemistä. Ja sokerina pohjalla: jotkut heistä ovat saaneet pestinsä vain poliittisista syistä ja eräät lähettiläät ovat vieläpä sotkeutuneet puoluepolitiikkaan!!!

Hämmästyksen kauhistus! Tämän maan edustajatko huonosti käyttäytyviä? Tyhjäntoimittajia? Poliittisesti nimitettyjä? Ja muuten vain poliittisia? Ei kai!?!

Taas kerran en edes viitsi näytellä hämmästynyttä. Moinen tieto ei tule täkäläiseen elämänmenoon ja mentaliteettiin tottuneelle yllätyksenä vaan on pikemminkin yhtä ennustettavissa oleva kuin syys-liukkaat suomalaisille autoilijoille vaikka ne heille tulevatkin aina ”yllättäen”.

Edellä mainitsemani vääryydet korjatakseen ja tulevia välttääkseen on presidentti nyt kaikessa viisaudessaan päättänyt, että tästä lähtien lähettiläiden tulee käydä orientaatiokurssi.

Ou jee. Dipit koulun penkille vaan tapoja opettelemaan.

Sähköä ilmassa

Ruottalaaset ne osaa. Niin monia asioita ja monina eri aikoina. On Abbaa ja Tre Kronoria, Kajsaa ja Vickania Maddesta puhumattakaan. Tosin nytten ei ollut tarkoitus avautua heistä.

Nyttemmin nimittäin ovat ruottalaaset sotkeneet sormensa musiikkibisneksen ja jääkiekon lisäksi myös maailman sähkömarkkoihin. Hiljattain, kun Suomessa värjöteltiin pakkas-ukon kylmässä syleilyssä ja venakot laski sähköntuontia härmään rakas länsinaapurimme meni ja katkaisi sähköntuonnin kokonaan – syynä (muka) Ruotsin sisäisen siirtoverkon pullonkaulat.

Kokeneempi konkari haistoi varmasti moisessa selityksessä heti sähköpalon käryä varsinkin, kun se ilmaistiin Mona ”Skandaali” Sahlinin suulla vaikka ministeri Pekkariseen moinen selostelu kai upposi kuin Lindstömin veto Suomen verkkoon. Onneksi Aura-joen rannoillakin jotain osataan, sillä Turun Sanomat eivät Sahlinin versiota uskoneet.

TS on saanut Ruotsin valtion omistaman kantaverkkoyhtiön myöntämään, että se pysäytti joulukuussa sähkönviennin Suomeen Ruotsin omien etujen vuoksi. Ja tämä tapahtui vain kahden minuutin ennakkovaroitusajalla. Siinä ajassa ei edes partiolainen ehdi nuotiota virittää. Lisäksi moisesta tempusta aiheutuneen pörssisähkön hinnan nousu toi markkinasähkölle miljoonien eurojen lisälaskun. Sitä ei varmasti Sahliinkaan maksa.

Jätte kiva.

Viekää vaan tuhkatkin pesästä.

Päin punaista

Ettei todellisuus eli saaremme joskus epätodelliselta vaikuttavat mutta valitettavasti todellisuuteen perustuvat tapahtumat unohtuisi niin tässä:
























Poliiseista olen kirjoittanut aiemminkin. Tässä esimerkki siitä kuinka pollut eivät toimi täällä esimerkin tavoin. Kuvan kyttä kävelee suojatiellä päin punaista ihan pokkana. Kuva julkaistiin hiljattain erään sanomalehden etusivulla neljä kertaa suurempana.

Värisokeita vai vain kyvyttömiä? Lyön vetoa jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.

Kulttuurikaupunki 2011 – Maenttae

Euroopan Unionissa olemiseen kuuluu avoimien markkinoiden, työvoiman vapaan liikkuvuuden, kurkun käyryysdirektiivin, ja tehottoman päätöksenteon lisäksi kaikenlaista tyhjän päiväistä kuten erilaiset kulttuuriteemat ja tapahtumat. Tästä esimerkkinä mainittakoon konsepti nimeltään ”kulttuurikaupunki”. Joitakin vuosia sitten kulttuurikaupunkeja oli Euroopassa yhdellä kertaa kait 24, kun ei yhtä voitu valita, kun muille olisi tullut paha mieli.

Ehkä tästä jotain opittuaan ovat EU:n kylttyyriministerit nyt iskeneet viisaat päänsä yhteen ja laittaneet hakuun vuodelle 2011 vain kaksi paikkaa. Toisen saa Viro ja toisen Suomi. Huraa!

Kuka sitten Suomesta on ehdolla? Helsinki? Pori? Tuusula? Ei ei ja ei. Vaan Mänttä. Tai siis Maenttae tovereinaan Jyvaeskylae, Oulu, Tampere, Turku ja Rovaniemi.

Just jetsulleen. Em. listaa lukiessaan voi päätellä, että taas ovat kaupunkien isät jättäneet aivot narikkaan kabinetin ulkopuolelle ennen kyseisten kaupunkien valtuustojen kokouksia. Järki ei todellakaan ole ollut kädessä tai edes sen ulottuvilla.

Ei minulla ole mitään vastaan yhtäkään em. kaupungeista mutta joku roti nyt tähän hommaan olisi hyvä saada. Nimittäin. Kuka ulkomaalainen osaa ääntää sanan Mänttä tai Jyväskylä tai Oulu tai Tampere tai Turku tai Rovaniemi? Hyvä kun saavat Helsingin tavattua. Pään raapimiseksi moinen änkkäämisharjoitus menee emmekä me halua aiheuttaa euroopalaista kaljuuntumisepidemiaa – paitsi Ranskassa, Italiassa ja Ruotsissa tietty. Ja onhan noilla raukoilla jo lintuinfluenssankin kanssa tekemistä.

Vai onko kulttuurikaupunkina olemisen tarkoituksena sittenkin erikoisuuden tavoittelu? Että tarkoituksella valitaan kaupunki, jolla on mahdollisimman vaikeasti äännettävä ja kirjoitettava nimi ja sillä erotutaan joukosta. Jos tämä on valinnan kriteeri otetaan sitten mieluummin vaikka Näkkäläjärvi tai Naekkaelaejaervi tai Hyrynsalmi. Siinä sitä on manolitoille tavaamista.

Sitä paitsi. Mänttään päin on pahoja jonoja tiedossa, jos se kulttuurikaupunkisyydellään aikoo turisteja houkutella käymään. Kampanjansa mukaan Mänttä nimittäin on vain ”ihmisen kokoinen”.

Eihän sinne mahdu kuin yksi kerrallaan!