Seinäjoen Tangamarkkinat

Kesän kääntyessä syksyksi on kulttuuri-hörhöjen aika tarkistaa tulevan talven kulttuuritapahtumakalenteri. Vanhojen tuttujen karnevaalien lisäksi festivaalifriikkien silmään pistänee Seinäjoen uusin ilojuhla.

Nimittäin. Seinäjoen kaupunki on suurta suosiota niittäneen Seinäjoen Tangomarkkinat - kesätapahtumansa vastapainoksi ideoinut sydäntalven sysimustaa kaamosta valaisemaan uuden festivaalin: Seinäjoen Tangamarkkinat.

Tangamarkkinoille pohjalaisen lakeuden sydän Seinäjoki odottaa tangakansaa jännitystä tihkuvat tapahtumiin. Markkinoiden ytimessä kaupungin keskustan Tanga-hallin otaksutaan täyttyvän sadoista tangaharrastajista, kun tangakuninkaalliset kisaavat henkeäsalpaavissa tunnelmissa. Onhan palkintona sentään himoitut kultaiset tangat!

Mahtavien näytösten, perinteisten tangatanssien, ja satojen esiintyjien sykähdyttävien tulkintojen lukuisilla estradeilla toivotaan herättävän koko Suomen arjesta suureen tangajuhlaan.

Tapahtuman pääpromoottori ja tangaintoilija Hans Byxorna toivoo tapahtumasta tulevan Seinäjoella vuosittainen perinne.

The S word

Vasta tovi ehti vierähtää taannoisesta täkäläisen valtionhallinnon hirttosilmukan kiristymisestä vapaan journalismin kaulan ympärille, kun jo uutta uukasia lykätään. Tällä kertaa on itse herra maan isä ottanut asiakseen ohjeistaa (suom. kovistella) saaremme yksityisiä ja valtiollisia medioita siitä minkälaisia uutisia pitäisi oman arvonsa, vastuunsa ja ennen kaikkea henki-kultansa tuntevien medioiden julkaista.

Herra ison herran mukaan uutisien pitäisi olla ”postiivisia ja humaaneja”. Käytännössä hän tarkoittaa sitä ettei erimielisyyksille ja varsinkin, jos ne ovat valtiovallan mielipiteestä erovia aatteita tai arvoja, pidä antaa palstatilaa. S-sanalla suoraan uhkailematta hän epäsuorasti antaa ymmärtää, että varsinkin tutkivajournalismi, joka koettaa (ja kehtaa) paljastaa asioiden oikean laidan raportoimatta valtionhallinnon propagandaa (ja sitähän riittää) on rikollista. Tässä kontekstissa herra sosialistisen katastrofitasavallan presidentti viittaa suoraan saaren kauan sorretun vähemmistöryhmän puolestapuhujien saamaan liialliseen julkisuuteen.

Pienenä vastavetona, sarkastisena ”positiivisena” uutisena ja osuvana presidentin moraalin kyseenalaistamisena seuraavan päivän lehti kertoi urheiluosastolla kissan kokoisin kirjaimin ilouutisesta. Eräs nuori uimari oli valittu saaremme edustusuintijoukkueeseen ottamaan osaa maanosan kesken käytäviin kilpailuihin. Tämän oli mahdollistanut vain ja ainoastaan itse herra presidentin presidentillinen käsky. Presidenttiä ei ollut lainkaan haitannut muutama pikku sivuseikka mukaan lukien se ettei ko. nuorukainen ollut osallistunut joukkuekarsintoihin, joka on selkeästi väärin muita joukkueenjäseniä kohtaan, eikä hänellä ole saaren kansalaisuutta. Viimeistään jälkimmäisen syyn takia luulisi hänen joukkueeseen osallistumisen olevan mahdotonta.

Mutta ei. Sillä presidentillä on täällä valta tehdä näköjään mitä vain. Oli se sitten väärin tai törkeän väärin.

Kyllä presidentti osaa.

I’m from Finland – Olen Englannista

Tervehdys teille kaikki ihmisenkaltaiset ja niiden geneettiset mutta manipuloimattomat kopiot. Vaikka moni lukija ehkä uumoilee allekirjoittaneen tulleen siepatuksi ekstraterrestriaalien toimesta ei näin kuitenkaan ole tapahtunut. Lähdin heidän matkaansa vapaaehtoisesti suurien konsulttipalkkioiden toivossa. Toisin kuitenkin kävi ja päädyin Thaimaahan.

Thait ovat leppoista porukkaa ja hymyilevät paljon. Valitettavasti thain kielestä ja thai aksentilla puhutusta englannista ei ota tolkkua se kuuluisa Erkkikään. Vahvasti epäilen myös thaiden kuuloaistin terveyttä, vaikka tosin kun oikein asiaa ajattelen taitaa kuulon heikentyminen olla lähes koko Aasiaa riivaava epidemia.

On nimittäin niin, että täällä päin liikkuessa – Thaimaa ja meidän saari mukaan lukien – joka kerta, kun kuuliaisesti vastaan minulle esitettyyn kysymykseen mistä olen (vast. Finland), kysyjä nyökyttelee tietävästi ja toistaa ”Aaaa... England”. Olen kerran jos toisenkin haaskannut kallisarvoista taksimatka- tai muuta tyhjäntoimittamisaikaa selostaessani kelle milloinkin mikä Suomi on, missä se on, kuka sen keksi ja missä on JJ.

Viime aikoina tosin en ole jaksanut kaikkia väärinymmärryksiä korjata. Landia kuin landia on saanut kelvata. Ei sitä jaksa jokaiselle utelijalle alkaa perusmaantietoa opettamaan. Ja joskus siitä on hyötyäkin. Sillä senhän kaikki itsesuojeluvaistoiset suomalaiset matkailijat kai muistaa, että jos törttöillään niin silloin ollaan aina Ruotsista!

Eller vad?

Ufot hyökkää

Polttoainelakon, tumpeloiden poliitikkojen, pähkähullujen autoilijoiden ja kädettömien poliisien lisäksi saartamme vaanii nyt uusi – ulkoinen – uhka. Nimittäin. Ja nyt pitäkää tupeistanne kiinni.

Saarellamme on tapahtumassa maihinnousu. Ei Normandian vaan ekstraterrestriaalisten olioiden. Eli savoksi avaruusolioiden (lat. avaruussimus oliossimus). Näin tiesi kertoa toissapäiväinen sanomalehti. Ja sitähän pitää uskoman.

Uutisen mukaan olioita oli nähty useammalla paikkakunnalla saaren eteläosissa. Muukalaiset olivat silminnäkijöiden mukaan vain noin metrin mittaisia ja niillä oli raajoissaan vain kolme varvasta ja sormea viiden sijaan. Lisäksi niillä oli siniset hehkuvat silmät. Kuuleman mukaan, olioiden suoran katseen kohdanneet ihmiset olivat saaneet heikotuskohtauksen tämän seurauksena.

Edellä mainitun lisäksi muukalaiset olivat nopeita liikkeissään, koska heti ihmisen havaittuaan ne olivat ottaneet vikkelät hatkat. Valokuvaakaan ei kukaan ollut saanut napattua niistä lähinnä siksi, ettei kukaan olioiden perään varta vasten lähtenyt ihminen, mukaan lukien yliopiston tutkija, ollut ottanut tutkimusmatkalleen kameraa mukaan. Varsinainen hutkija!

Jos sattuisi niin sopivasti, että ekstraterrestriaalit olisivat nyt langoilla ja lukevat Asian Laitaa haluaisin antaa pari ystävällismielistä vinkkiä kavereille, että tietävät mihin ovat kolmisormiset kätösensä laittamassa.

(1) Täällä ajetaan väärällä puolella tietä, ajat itse sitten millä tahansa puolella. Tämä seikka ei ehkä teitä kosketa, koska lautasellanne voitte lennellä liikenteen yläpuolella. Jos kuitenkin kiipeätte esim. riksan kyytiin jossain vaiheessa visiittiänne niin on hyvä muistuttaa itseänsä tästä seikasta.

(2) Täkäläisistä monet syövät sormin. En tiedä miten se teiltä käy mutta älkää ujostelko pyytää haarukkaa ja veistä, jos niitä tarvitsette.

(3) Sapuska on täällä ihan hyvää vaikkakin joskus hiukan tulista. Tosin en tiedä mihin olette tottuneet siellä mistä sitten tulettekaan. Ehkä ette muuta syökään kuin chiliä! Joka tapauksessa hyvä pitää tämäkin seikka mielessä ravintolassa tilausta tehdessänne.

(4) Poliitikkoihin eikä poliiseihin täällä kannata luottaa eikä juuri turvautua. Ne on luuseri-sakkia kaikki tyyni. Osviittaa asiasta saatte lukemalla muutamia Asian Laidan juttuja aiheesta.

(5) Aurinkorasvan suojakerroin kannattaa olla 30+. Itse käytän 50:tä ettei koko ajan tarvitse olla metraamassa. Juoda kannattaa myös paljon, varsinkin jos olette hikoilemaan tuppaavaa lajia.

Lopuksi vielä kehottaisin, että harkitsette tarkkaan onko tänne tuleminen sen väärti. Näihin lokaaleihin kun ei aina voi luottaa liittyy se sitten aikataulussa pysymiseen, logiikan käyttöön tai suhteellisuuden tajuun. Ehkä olettekin sen jo huomanneet.

Vielä jos saan esittää pienen pyynnön niin se olisi, että jos meillä isännän kanssa viimeiset käämit palaa tähän pelleilyyn täällä (varasto kolisee jo tyhjyyttään) niin beamaatte meidät pois täältä. Teiltä kun se kai käy aika kätevästi.

Kiitoksia.

Ammatinvalintaa

Tiedättekö mikä on meidän saarellamme ehdottomasti suosituin ammatti? Ei. Se ei ole sama kuin maailman vanhin ammatti. Se ei myöskään ole maalari, muurari eikä putkimies. Eikä lakaisin-lakaisin koneenkuljettaja. Ehei. Aivan jotain muuta. Se on nimittäin ministeriys. Kyllä. Näin on valkoiset viinimarjat.

Saaremme parlamentissa istuu 225 kansanedustajaa. Nykyisen, istuvan hallituksen ministerineuvostossa heistä on vaatimattomat 90 henkilöitymää. Tiedättekö paljonko se on prosentuaalisesti kaikista kansanedustajista? Säästän teiltä helmitaulun esiin kaivamisen vaivan ja lipsautan tässä, että 40. Eli savoksi neljäkymmentä prosenttia. Neliöjuurta käyttämättä se tarkoittaa samaa kuin, että neljä kymmenestä kansanedustajasta on ministeri.

Ja miten on täällä tähän kummastuttavaan – todennäköisesti taas kerran ennätystenkirjaan oikeuttavaan – tulokseen päästy? Noh. Viitaten ikiaikaiseen juttuuni suosituimmasta polittisesta urheilulajista täällä, on ministerinsalkun tarjoaminen se yleisin tapa vokotella opposition jäseniä heikkoudesta, akuutista uskottavuuden puutteesta ja muutenkin surkeasta tilasta kärsivän hallituksen riveihin. Siksi on siis ministerineuvosto paisunut vaatimattomasti noin reilusta 30:stä siis jo 90:een. Ääniä ei tarvitse kalastella kunhan kalastelee kansanedustajia muista puolueista takin kääntöön ministerinsalkku koukun nokasssa.

Mutta kuvitelkaa mikä riesa tämä on veronmaksajille – siis niille muutamalle raasulle, jotka veroja täällä maksaa – kun pitää kustantaa 90 ministerin autot, henkivartijat sun muuta sälää. Luulisi olevan niillekin rahoille parempaa käyttöä. Mutta mitäpä nämä lyhytnäköiset toopet siitä välittäisi. Onhan itsellä sentäään ministerin titteli oli se sitten niinkin kulmakarvojanostattava ja tahattomia naurunpyrskähdyksiä aiheuttava kuin Kasvitieteellisten ja Eläintieteellisten Puutarhojen Edistämisen Ministeri tai Kookos Kehitys Ministeri.

Kärhämää kyllä luulisi tulevan muutamilla aloilla, kun ministereitä on jopa neljä esim. Maatalous Palvelujen ja Maaviljelijäyhteisöjen Kehitys Ministeri, Maatalouden Kehitys Ministeri, Maanviljely ja Kastelu Ministeri ja Kastelu Ministeri.

Hmmm... Tilaa näyttäisi kyllä vielä olevan Blogien Kehitys Ministerille ja Järjen Käteen Ottamisen Edistämisen Ministerille.