Maatiedottomuutta

Uutisista luin hiljattain, että Yhdysvaltain nuorisolla on suuria vaikeuksia maantiedossa (kaiken muun lisäksi). Vain yksi neljästä 18 - 24-vuotiaasta löytää kartalta Indonesian, Israelin tai Iranin. Oma maakin on outo noin puolelle: hampurilaiskansalta ei luonnistu New Yorkin ja Ohion osavaltioiden kartalle sijoittaminen. Kiinan sijainnin valtaosa nuorisosta tietää, mutta kiinalaisten arvellaan puhuvan äidinkielenään englantia. (Mitäpä muutakaan.)

Minullehan tällainen uutinen ei tule yllätyksenä. Jo vuosia sitten huomasin jenkkinuorison ontuvan maantiedon taidon tai siis taitamattomuuden ja täyden tiedottomuuden. Ensinnäkin aikoinaan eräs jenkkilästä Suomeen aikova vaihto-oppilas kandidaatti tiedusteli minulta (pokkana) onko Suomessa televisoita ja farkkuja!?! Eihän meillä. Näköradioita ja verrrarihousuja vaan.

Toisella kertaa, USA:n maaperällä eräässä lokaalissa videovuokraamossa vieraillessani minua pyydettiin kirjautumaan asiakasrekisteriin voidakseni alkaa keräämään vuokrausetuuksia. Rekisteröitymiskaavakkeessa kysyttiin kotiosoitetta, johon tunnollisesti kirjoitin osoitteeni Suomessa. Tietojani koneelle syöttävä, kaavaketta tavaileva vuokraamon asiakaspalvelija kääntyi hetken perästä puoleeni hiuksiansa haroen, kysyen: ”Missäs osavaltiossa tuo FINLAND sijaitsikaan?”

Kuin alleviivauksena yllämainitsemaani, tuore Newsweek-lehti kantaa pilakuvaa, jossa opettaja USA:laisessa koulussa kysyy täydeltä luokalliselta oppilaita: ”Kuka teistä osaa näyttää kartalta missä Irak on?” Eturivissä istuva poika viittaa ja vastaa kysymyksellä: ”Mikä on kartta?”

I rest my case.