Oikeustajuttomuutta

Apropoo eilinen sekä muutaman viikon takainen juttuni. Luulin uudestaan joutuneeni ennen aikaisen aprilli-pilan kohteeksi – sitä on liikkeellä varsinkin iltahämärällä laajoilla peltoaukeilla – eilen kun uutisia tavailin. Saaremme presidentti, jota siis syytettiin muutama kuukausi sitten korruptiosta ja jota jopa yritettiin hät-hätää tutkia on saanut nyt korvaukseksi 5,000 ameriikan rahaa siitä hyvästä, että poliisit tohtivat näitä epäilyjä aikoineen tutkia oikein maistraatin luvalla.

Se on kyllä hyvä. Siis presidentin kannalta. Allekirjoittanut taas ei voi kuin puulla päähän lyötynä ihmetellä, että miten tässä nyt näin kävi. Ennen kaikkea, koska presidentin rahastoon luovutettuja varoja OIKEASTI löydettiin hänen yksityiseltä tililtään. Ja nyt hän siis korkojen lisäksi kerää rahaa siitä hyvästä, että meni näin tekemään eli toisin sanoen hänet oikeastaan palkittiin tästä selkeästi väärästä teosta.

Meni kyllä usko tähänkin jannuun, jos se ei ollut vielä mennyt. Itse hän paasaa oikeudellisen valtion puolesta ja sitten tekee näin. Kuinka kukaan voi kuvitella, että tavallinen rivikansalainen tällaisen episodin jälkeen (a) kunnioittaa presidenttiä; (b) kuuntelee mitä hänellä on sanottavana; tai (c) ottaa hänet tosissaan, kun mies itse näyttää tälläistä epäesimerkillistä esimerkkiä? Ja sitten ihmetellään, että miten kansa on niin paatunutta, hapattunutta ja läpeensä mätää. Kukaan kun ei katso peiliin, varsinkaan maan ylin johto presidenttiä myöten.

Kieroutunutta on oikeustaju täällä päin maailmaa. Tämän perusteella vaikuttaa totisesti siltä, ettei saaren presidentillä tunnu olevan minkäänlaista häpeän tajua.

Kiinaan saisi mennä oppiin.