Asian laidalla

... ja toisinaan laidan yli. Härmäläinen huuhtoutuneena Aasian laidalla trooppiselle saarelle – miltei uimaetäisyydellä lähimmästä mantereesta – jolla ajetaan päivittäin väärällä puolella tietä ja syödään sormin. Elämää täältä sinnepäin katsottuna.

torstaina, lokakuuta 26, 2006

Laina-liiveissä


Jösses. Olin lentää pyrstölleni höyhenet pöllyten, räpylät melkein kanalan kattokruunua viistäen, kun luin suomalaisten rauhanturvaajien koettelemuksista Afganistanissa. Pahaksi on päässyt, kun paikaliset poliisit mahdollisesti omien lisäksi ammuskelee päin näköä pimeässä. Vaikka niinhän amerikkalaisillekin käy kait harvese päivä ympäri maailmaa.

Mutta eipä siinä ollutkaan vielä kaikki. Sillä nyt on suuren kansan tietoisuuteen tuotu seikka, joka pistää suomenhevosenkin korvat luimuun. Nimittäin. Suomalaisten "rauhan"-(häilyvä käsite kyllä tänä päivänä Afganistanissa)-turvaajien varusteet ovat sen verran huonolla tolalla, että ovat pojat nyt joutuneet liivejä lainaamaan muilta. Eikä tässä vielä kaikki, sillä lainaajina on kaikkien mahdollisten kandidaattien joukosta ruotsalaiset ja norjalaiset!

Henkilökohtaisesti en uskalla ajatella seurauksia. Korvissa soi rauhanturvaaja Hietasen legendaariset sanat: ”Tattis. No kyl mää täl pärjän puol vuat. Kiitoksi vaan kauhian pal!”

Marski varmasti kääntyy nyt haudassaan ja on kuuluisan puolukkaryyppynsä tarpeessa.

Isänmaallisena ihmisena ehdotan, että tämän pula-ajan selättämiseksi suurkeräys aloitettakoon poikiemme hyväksi. Tavoitteena liivit joka jannulle Itsepäisyyspäivään mennessä.

Siis varusteliivit. Niin tulihan se selväksi?