Piikittelyä

Luin hiljattain, että suomalaisilla on puutteelliset tiedot rokotteista. Lähes kolmannes ei osaa sanoa mitä rokotteita on saanut, kun taas 57 prosenttia suomalaisista ei tunne matkailijoiden perusrokotteita ollenkaan.

Kaikkien teidän puolustukseksi haluaisin sanoa, että ihmekkös tuo! Kun me isännän kanssa päätimme muuttaa Aasian laidalle, nykyiselle mutta ei toivottavasti pysyvälle kotisaarellemme, ei meillä ollut hajua saatika tietoa siitä piikkiviidakosta minkä joutuisimme ennen lähtöä kohtaamaan, silmätysten.

Oli hepatiitti A:ta ja B:tä, poliota, keltakuumetta, jäykkäkouristusta, kurkkumätää, lavantautia, japanilaista aivokuumetta (Kiinalaisesta puhumattakaan)... Kyllä siinä poloisen pää meni pyörälle ennen kuin piikkejä oli edes saatu esiin. Ja piikkikammoisen isännän piikkikammo ei ainakaan ottanut helpottaakseen. Sai lähinnä vankkaa lisävahvistusta.

Mutta kyllä siinä alkaa kuulkaa tuskanhiki kovempihermoisellakin puskea pintaan, kun piikittävä hoitsu ensimmäisen piikin jälkeen huolettomasti heittää: "Enää 15 jäljellä!"

Lisäseurauksena moisesta terävillä esineillä tökkimisestä on myös se, että meikäläisen rokotuspassissa on nyt enemmän merkintöjä kuin virallisessa passissa koskaan tulee olemaan.

Mutta ehkä kuitenkin parempi niin sillä pienen saaremme asujaimisto on osoittanut olevansa kohtalaisen kipeää porukkaa. Että tervetuloa vaan tropiikkiin asumaan!

Piikkimaton kautta.