Testing testing 1-2-3

Ihmiset, kertokaa. Mikä voi olla ärsyttävämpää kuin herätä keskellä yötä siihen, että miltei parvekkeesi alla, taloasi vastapäätä olevassa puistossa Herra Y:n propogandatapahtumaa valmistelevat jästipäät päättävät kello 04.30 testata äänentoistolaitteitaan puolitoista tuntia niin monin desipelein, että maalit rapisevat makuuhuoneesi katosta korvatulpista, lohkolämmittimestä ja ilmastoinnista huolimatta?

Juuri tällä hetkellä ei mielestäni mikään muu. Viimeksi viime yönä vedin herneet nenään – isäntä palkoineen päivineen – kyseisenlaisesta episodista johtuen.

Menee meikäläisen hilseen yli miten kukaan täysjärkinen haluaa testata megafoniensa tehoja ydinkaupunkialueella: (a) klo 04.30; (b) teknojumputuksella; (c) puolentoista tunnin ajan!!! MUUTEN kuin piruillakseen ja puhtaasta ilkeämielisyydestä ja halusta herättää koko uinuva ympäröivä tienoo kilometrin säteellä.

Mutta, tässä pääsimmekin todennäköisesti asian ytimeen, sillä naapuristomme asujaimisto on ehkä kaikista epätodennäköisimpiä Herra Y:tä äänestämään, joten mitä väliä, ja toisekseen kiusa se on pienikin (ja jos minulta kysytään aika h****tin SUURI) kiusa. Siitäpähän saavat tolvanat, kun eivät meidän jeppeä äänestä!

Mutta kun ristitulessa on myös me viattomat sivulliset, toisinaan nukkumista harjoittavat ei-saarelaiset, jotka haluamme mieluiten viettää yömme ilman äänivallin ylittävää teknokakofoniaälämölöä.

Liian paljon pyydetty. Tiedän. Tää on niin tätä – meidän saaren "demokratiaa".

"What to do?", sanoo lokaali ja niksauttelee niskojaan.

Ärsyttävämmyys-luokituksessa, puistoterrorit menevät kirkkaasti meluavien naapurienkin ohi, sillä naapurille on helppo kostaa. Ja se jos mikä lämmittää.

Nimimerkillä "Kokemusta On"