Kellojen siirtoa

Sillä aikaa, kun meikäläiset veteli hirsiä pitkin poikin saarta ja uneksivat paremmasta huomisesta ja lottovoitoista, Suomessa vietettiin taas kerran raskas ja työntäyteinen lauantain ja sunnuntain välinen yö. Syy? Tuo joka vuosittain kahdesti toistuva koko kansan katastrofivalmiusharjoitus Operaatio Kellojen Siirto – yksi harvoista asioista, joita minä en Suomesta kaipaa.

Koko kansa, ja yhdentyvän euroopan myötä koko maanosa, vääntäytyy keskellä yötä ylös sängyistään, ojanpohjilta, saunanlaveteilta ja uuninpankoilta ... siirtämään kelloja!!!

Olkkarin vanha kaappikello vierashuoneeseen kumajamaan, lasten huoneen Muumi-kello keittiötä piristämään, päämakkarin kelloradio parvekkeelle talvi-iltojen ratoksi ja kyökin munakello vessaan täysistuntojen ajanottoon. Ja kaikista rasittavimpiahan ovat autonkellot – lähde nyt keskellä yötä jäiseen kiesiin ruuvaamaan irti kelloa. Mikä riesa!!!

Ja sillä aikaa, kun kansa siirteli kellojansa ärräpäitä murahdellen ja hikikarpalot ohimoilta unihiekkaisiin silmiin valuen, joutuivat poloiset kaukoliikenteen bussikuskit ja veturinkuljettajat tyhjän panttina potkimaan renkaita ja ohikulkevia aamuvirkkuja mummoja seisottaessaan ajokkejaan tunnin pysäkeillä ja asemilla, jotta muu kansa voisi suorittaa siirtotyönsä rauhassa.

Mitä järkeä?

Kysyn vaan.

Ja käännän kylkeä klo 03.00 26.3.2006.