Palkankorotuspaineita

Kun Suomessa valmistaudutaan eduskuntavaaleihin kohukirjapaljastuksin ja toinen toistaan huimimmin vaalilupauksin, pähkäillään meidän saarella palkankorutuspaineiden alla. Suomessa kun puoluejohtajat vaalihumalassansa lupailevat kuka minkin kokoisia veronalennuksia, sosiaalietuuksien korotuksia ynnä muuta kivaa, meillä päin poliitikot keskittyvät vain oleelliseen ja tärkeimpään eli itseensä.

Nimittäin, ihan tässä hiljattain parlamentin edustajat kaikessa (epä)viisaudessaan ja selkeästi henkisesti tasapainottomassa tilassaan menivät ja korottivat omia palkkojaan. Kun tavallinen alemman tason virkamies – joita heitäkin on täällä väkilukuun verraten eniten maailmassa eli ts. liikaa – saivat keskimäärin 6-15 prosentin palkankorotukset, laittoivat kansanedustajat ministerien palkkoihin hiukan enemmän kai vaarallisen (lue: älyllisesti taannuttavan) työn lisää. Korotus oli näet 210 prosenttia. Ministerien avustajat jäivät nuolemaan näppejään saaden tyytyä ”vain” 165 prosentin palkankorotukseen.

Parhaan potin keräsi kuitenkin taas kerran, kukas muukaan, kuin presidentti itse. Hänen vaatimaton palkantarkistuksensa johti 300 prosentin palkankorotukseen.

Että notta. Siinä Tarzallekin mallia.