Asian laidalla

... ja toisinaan laidan yli. Härmäläinen huuhtoutuneena Aasian laidalla trooppiselle saarelle – miltei uimaetäisyydellä lähimmästä mantereesta – jolla ajetaan päivittäin väärällä puolella tietä ja syödään sormin. Elämää täältä sinnepäin katsottuna.

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2006

Pysäköintikielto-ko?


Isäntä sai taas hiljattain tuta nahoissaan saarelaisten logiikan puutteen. Se on monikasvoinen ja -ulotteinen ilmiö, joka useimmissa tapauksissa aiheuttaa sen uhriksi joutuneille verenpaineen nousua, niskanpunoitusta, poskilihasten kramppaamista, hiusverisuonien katkeilua sekä useimmissa tapauksissa hyvin äkkinäisten sanakäänteiden käyttöä.

Tällä kertaa logiikan puute ilmeni osa-alueella pysäköinnin-dilemmat ja aiheutti jo muutenkin kovilla olleen isännän varapäreen lähes täydellisen korventumisen. Jostakin käsittämättömästä ja selittämättömästä syystä täkäläisten firmojen – oli ne sitten matkatoimistoja tai kelloliikkeitä – asiakasparkit ovat lähinnä luotu silmänlumeeksi ja asiakkaiden ja kai kaikkien ihmissukuun kuuluvien harhautukseksi. Toisin sanoen, monilla liikkeillä on kaikki parkkipaikan tunnusmerkit täyttävä alue mutta kun potentiaalinen asiakas yrittää ajoneuvoillaan pyrkiä sille hätistetään hänet pois vedoten syyhyn, ettei alueelle saa parkkeerata.

Sinänsä en ole ymmärtänyt miten moinen toiminta edesauttaa saatika lisää ko. putiikkien myyntiä sillä pysäköimisen hankaloittaminenhan edistää nimenomaan asiakkaiden karkoittamista eikä heidän vokottelemistaan kauppoja tekemään. Mutta minähän olenkin vain tavallinen, asiallista blogia toisinaan kirjaileva ihmislapsi enkä parkkipaikka- tai kaupan teon spesialisti.

Mutta palatakseni esimerkki tapaukseemme no. 267: Isäntä oli erään kelloliikkeen asiakasparkkipaikalle pyrkiessään joutunut pienoiseen väittelytilanteeseen putiikin vartijan kanssa. Vaikka parkkipaikka oli tapetoitu PYSÄKÖINTI VAIN ASIAKKAILLE -kylteillä ja isäntä oli potentiaalisena asiakkaana tuntenut kuuluvansa edellä mainittuun harvojen ja valittujen etuoikeutettujen joukkoon, oli kaupan vartija kieltänyt pysäköimisen. Hetken asiasta tuloksettomasti neuvoteltuaan ja kuulematta pätevää tai järkevää syytä miksi parkkipaikkaa ei saanut käyttää isäntä teki niin kuin niin monasti aiemminkin eli pysäköi vaan.

Kelloliikkeen omistajalta hän sitten kauppaa tehdessään sai selvityksen asiaan. PYSÄKÖINTI VAIN ASIAKKAILLE -kyltit olivat parkkipaikalla, koska alueelle ei saa pysäköidä.

Kyllä. Tavasitte oikein. Silmien hierominen tai niiden käteen ottaminen ei auta.

Ja mikä oli moisen ”logiikan” takana? Se että poliisit – nuo toimettomat, tumput suorina teiden reunoilla hiippailevat turhakkeet – olivat kieltäneet kellokauppiasta pitämästä parkkipaikkaa ja pyytäneet tätä pitämään PYSÄKÖINTI VAIN ASIAKKAILLE -kyltit paikoillaan, koska kytillä itsellään ei ollut varaa pystyttää virallista pysäköintikieltoliikennemerkkiä.

Näin on näppylät.

Joillekin lukijoille saattaa nyt nousta seuraavankaltaisia ajatuksia pääkoppaan: mikä järki on pitää PYSÄKÖINTI VAIN ASIAKKAILLE -kylttejä, sillä ihmisten poissa pitämisen sijaan nehän vain kutsuvat asiakkaita parkkiin? Eikö olisi parempi laittaa paikalle kyltti EI SAA PYSÄKÖIDÄ tai ei kylttiä laisinkaan? Eikö pysäköinninvalvonta ole poliisin eikä liikkeen omistajan vastuulla? Missä tämän saaren poliisit koulutetaan? Koulutetaanko heitä?

Asiallisia kysymyksiä. Sitä vaivaako keskiverto saarelainen moisilla mieltään on kyseenalaista. Epäilen ettei.