Suuri valinta

Rankkaa tämä kansalaisvelvollisuuksien täyttäminen. Työstähän tämä melkein käy. Jo toistamiseen muutaman viikon sisällä pitää ravata uurnilla. Suoritin taas tänään Suomen tasavallan kansalaisena perustuslaillisen oikeuteni mukaisen kansalaisvelvollisuuteni suuresta isänmaan rakkaudesta. Suuren valinnan edessä pienen maan keskikokoinen kansalainen joutuu pohtimaan tarkkaan ja hartaasti mitä paperilappuselleen oikein riipustaa. Kopissa voi monelta mennä tovi jos toinenkin, sillä nyt on tosi kyseessä.

Kolmonen vai ysi. Ysi vai kolmonen. Kolmonen-vai-ysi. Ysi vaiko sittenkin kolmonen. Kolmonenvaiysi. Ysi-ysi-ysi. Kolkki-kolkki-kolkki. 3 eller 9. 9 vai 3. 3-9-3-9-3-9-3-9-3-9-3-9-3-9-3-9-3-9. Kolme kertaa kolme on yhdeksän. Ysin neliöjuuri on 3. Ottia tuota. Mitenköhän tämä nyt…? Kumpikohan noista…? Ollako vaiko eikö olla? Mutta entä jos sittenkin…? Ketä ne olikaan…? Kuka on tuo mies? Hei, hassun näköinen täti? Vaikutatte tutulta? Käyttekö useinkin täällä? Palaako? Entten tentten? Viipula vaapula? Kruuna vai klaava?

TARZA vai SAUKKI???

On se kuitenkin vaan niin mukavaa, kun saa vihdoin rykäistyä numeron paperille. Mieli virkistyy, askel kevenee ja aurinko paistaa taas risukasaan. Yöunia ei tarvitse enää menettää suurta valintaa puntaroidessa. Ruokakin maistuu taas. Ja kansalainen voi jälleen alkaa miettimään tyhjänpäiväisiä asioita.

Huoooookaus.