Vianmääritystä

Ollapa nyt jossain muualla kuin täällä. Vaikka hermot on lepuutettu, viilennetty ja acu-hierotutettu (kyllä, se on sana) pohjolan jäätävässä kaamosilmastossa, silti jokin täällä saarella elostelussa on nyt vialla. Miltei ahistaa. Onkohan härmäläisellä nyt mitta tullut täyteen tätä aasialais-pelleilyä vai nousinko männä viikolla lentokoneesta väärällä jalalla saaren kamaralle. En osaa oikein täsmentää mutta jokin on nyt mielessäni pielessä.

Töissä pauhaa ilmastointi niin etten omia ajatuksiani näe ja joudun värjöttelemään kolmen täkin alla hampaat kastanjettien lailla kalisten. Toisin on ihanaisessa koto-Suomessa, jossa autuaallisen ääneton sähkölämmitys takaa tasaisen lämmön pirtissä askaroivalle ihmislapselle. Viis siitä, että sen ruti-kuivattama huoneilma korventaa ihon karrelle, saa hengityksen vinkumaan ja sieraimet kuivumaan umpeen.

Aurinkokaan ei täällä enää paista. Mistä lie sekin ottanut itseensä. Ihan outoa meininkiä. Yleensä sonikka alkaa porotella joulukuun puolen välin aikoihin eikä anna tilaa sateenpoikasellekaan ennen kuin joskus maaliskuun jälkimmäisellä puoliskolla. Siis yleensä. Nyt kuitenkin saamme vettä niskaamme lähes päivittäin.

Kaamosväsymystäköhän tämä!?!

Lähettäkää aurinkoa ja lämpöä tänne etelään ja sassiin!!!