Totuuden hetki

Olin hämmästyksen aiheuttamasta äkkireaktiosta johtuen vetää eilen maidottoman aamupäiväyrttiteeni väärään röörin ja pudottaa silmälasieni muoviset yksiteholinssit päivän uutisia lukiessani. Ei. Saaren liikennettä ei ollut muutettu järkiperäisenpään suuntaan tai edes oikeanpuoleiseksi. Taivaskaan ei ollut pudonnut niskaan ja presidentinvaalit olivat yhä aikataulussa. Jotain PALJON mullistavampaa. Nimittäin.

Eräs nimeltä mainitsematon paikallinen liike-elämän näkövinkkelistä kirjoittava online-julkaisu kirjaili hyvin suorasukaista tekstiä saaremme enemmistönä vaikuttavasta etnisestä kansanosasta, joka tällä enemmistöllään on pitänyt käytännössä kaikkea valtaa käsissään koloniaherrojen pakattua matka-arkkunsa ja karistettuaan tämän saaren pölyt safarikypäristään monia monia kuita sitten.

Ko. online-juttu kritisoi murskaavin sanoin tätä kansanosaa nimenomaan vaalikansana. Teksti soimasi heitä ”luontaisesti kykenemättöminä ja tyhminä”, jotka todennäköisesti kaikkia logiikan lakeja vastaan äänestäisivät tulevissa presidentinvaaleissa lyhyt näköisesti, tämän maan tulevaisuuden vaurauden vaarantaen, kandidaattia, joka kaveeraa kommunistien ja ääriuskovaisten sovinistien kanssa. (Kyllä! Hän on toinen vaalien pääkandidaateista. Tämä ei ole pilaa.)

Hmm… Virkistävää. Miltei epätodellista! Siis että joskus joku täällä voi sanoa niin kuin asia on, eikä miten kaikki toivovat asian olevan. Valitettavasti pelkään, että tämä hetkellinen rehellisyyden puuska meni ohi korvien suurimmalta osalta ko. kansanosaa.

No. Pian se nähdään, siis kuka voittaa. Meni syteen tai saveen, kansa saa juuri sellaisen johtajan kuin se ansaitsee. Hyvässä ja pahassa.