The place that has no secrets...

Ja taas on Suomea viety maailmankartalle.

Männä viikolla julkaisi saaremme eräs englanninkielisistä lehdistä yhden harvoista Suomea käsittelevistä jutuistaan. Kuten jo aikaisemmista kokemuksista viisastuneena osasin odottaa, ei tälläkään jutulla juuri tarvitse retostella eikä henskeleitä paukutella. Nimittäin. Artikkeli käsitteli Suomen kansan verotustietojen julkaisua ja suomalaisten kateellista tarvetta tirkistellä naapuriemme tuloja.

Artikkeli, vaikka pieni olikin, hymähteli suomalaisten manialle ja pakonomaiselle tarpeelle tietää mitä kansamme rikkaat ja vielä rakkaammat ovat tienanneet edellisvuonna. Juttu tiesi kertoa (totuuden), että maamme lehdet ympäri Suomen niemeä pursuilivat viime viikolla kansakuntamme ”kerman” verotustietoja tyydyttäen tiedonjanoisten ihmisten uteliaisuutta.

Sinänsä, täkäläiset voisivat kyllä tämän asian osalta mennä itseensä, sillä jos täällä olisi samanlainen ”läpinäkyvä” käytäntö menisi kansa varmasti onnesta sekaisin. Vaikka veronkanto täällä tehottomuudessaan vaikuttaa lähinnä amatöörien puuhastelulta olisi verotietojen julkaisu varmasti saarelaisten mieleen. Nimittäin yhtä naapurikadetta kansaa en ole missään tavannut. En edes Suomessa.

Kuulimpa tässä taannoin, että naapurikateuden tähden esim. paikallinen Ameriikan Yhdysvaltojen lähetystö saa päivittäin kymmeniä puhelinsoittoja ihmisiltä, jotka haluavat käräyttää naapurinsa tai hyvää-päivää tuttunsa perättömiin väitteisiin perustuen ja niin ollen vesittää kyseisen henkilön viisumi- tahi työlupahakemuksen rapakon taa. Vain silkasta KATEUDESTA. Että jos en minä pääse pois täältä niin et sinäkään!

Uskomatonta. Lapsellista. Surullista. Kuka nyt Ameriikkaan haluaa mennä???